Anu -14 kg

Ennen

Jälkeen

Mitä näet kun katsot peilistä? Näetkö sen mitä sieltä todellisuudessa näkyy vai näetkö sen mitä haluat nähdä? Minun peilistäni näkyi pitkän aikaa tuo jälkimmäinen vaihtoehto, pakko myöntää. Olen aina inhonnut valokuvattavana olemista ja syykin on hyvin ilmeinen, sillä sen näyttämää totuutta on vaikea vääristellä edes itselleen!
Terveelliset elämäntavat ovat olleet aina luonnollinen osa arkeani ja elämä on ollut hyvinkin vauhdikasta lasten ollessa pieniä. Arki rytmittyi työn, lasten koulun sekä harrastusten ympärille. Arkena syötiin ihan tavallista kotiruokaa ja viikonloppuisin herkuteltiin. Ei ollut ongelmia painonhallinnan kanssa.
Lapset kasvoivat ja arki rauhoittui. Samoihin aikoihin aloitin päiväopiskelun ja arkiaktiivisuus muuttui merkittävästi. Istuin suurimman osan päivästä, matkat Seinäjoelle ja takasin sekä pitkän päivän koulussa. Illatkin kuluivat usein tehtävien parissa. Edelleen liikuin vapaa-ajalla säännöllisesti ja söin terveellisesti.
Paino alkoi kuitenkin vähitellen nousta. Salakavalasti sitä kertyi ja kertyi. Jossain vaiheessa en enää mennyt puntariin, koska en halunnut nähdä niin suuria lukuja puntarin digitaalinäytössä. Vaatteet kutistuivat kaapissa, joten hankin vain uusia isompia ja rennompia vaatteita. Fyysisesti olen ollut aina hyvässä kunnossa. Kävin säännöllisesti jumpassa sekä juoksin, hiihdin ja pyöräilin pitkiäkin matkoja. Oli siis helppo vähätellä ylipainoa ja sen tuomia terveysriskejä.
Valmistuin ammattiin ja pääsin mielenkiitoiseen sekä haasteelliseen työhön ja päivät venyivät usein iltaan saakka. Välillä stressitaso oli hyvinkin korkealla ja painoa kertyi aina vain lisää ja lisää. Ajatuskin puntariin menemisestä ällötti. Positiivista terveellisen elämän näkökulmasta oli se, että liikkuminen oli edelleen aktiivista ja säännöllistä.
Tammikuussa 2015 eräs ystävä heitti facebookissa puolimaraton haasteen, joka herätti mielenkiinnon. Haasteesta innostui myös muutama muukin nainen ja pian olikin pystyssä ”kohti tavoitetta” –ryhmä, jossa jaettiin harjoittelukokemuksia sekä tsempattiin toisiamme kohti tavoitetta: puolimaratonille keväisessä Helsingissä.
Samaan aikaan eräs työkaveri pyysi minua kaverikseen Arpaisten hiihtoon, jossa hiihdetään 56 kilometrin matka Soinista Ähtäriin. Harjoittelin ahkerasti molempiin tavoitteisiin, joihin myös lopulta osallistuin.
Helsinkiin ”kohti tavoitetta” –ryhmästä matkasi lopulta neljä rohkeaa naista. Sillä reissulla tutustuin Mariaan, iloiseen ja energiseen naiseen. Seisoimme rinnakkain ensimmäisen puolimaratonin lähtöviivalla – kropassa kupli jännitys ja energia. Juoksu kulki ja tavoite tuli saavutettua, jopa yli odotusten.
Mutta sitten todellisuus iski silmille. Nimittäin tapahtuman järjestäjät / sponsorit olivat palkanneet reitin varrelle ammattikuvaajia, jotka kuvasivat juoksijoita matkanvarrella sekä maalissa. Näistä kuvista tuli mainoksia sähköpostiin ja niitä oli mahdollisuus tilata itselleen muistoksi tapahtumaan osallistumisesta. Ja voi järkytys mikä tuska oli nähdä itsensä niissä kuvissa! Silloin päätin, että seuraavana vuonna en kyllä kanna sitä läskimäärää mukana 21, 097 kilometrin matkaa ja taisin sanoa se myös ääneen juoksukavereilleni.
Koko kesän aloitin laihdutuskuureja, jotka päättyivät ennen kuin edes alkoivat. Ahdistus ja itseinho lisääntyivät. Piiskasin itseäni – minä liikunnan ja ravitsemuksen ammattilainen olin kyllä kovakuntoinen, mutta ihan reilusti ylipainoinen siis lihava!
Vuoden 2015 lopussa sain tiedon, että minut on valittu uuteen tehtävään toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. Tällaisen paikan vastaanottaminen vaatii tietysti työhöntulotarkastuksen sekä lääkärintodistuksen terveydestä ja työkyvystä. Terveystarkastuksessa ilmeni, että verenpaineeni on koholla ja minut määrättiin kahden viikon verenpaineseurantaan, jonka kela vaatii ennen säännöllisen verenpainelääkityksen aloittamista. Tuon kahden viikon aikana päätin, että verenpainelääkitystä en kyllä aloita vain sen vuoksi, että olen ylipainoinen. Palautin seurantalomakkeen työterveyshoitajalle saatekirjeen kera, jossa kerroin pudottavani painoa -10kg kevään aikana, jonka jälkeen vasta olen valmis aloittamaan verenpainelääkityksen, mikäli se on tarpeellista.
Tiesin heti, että tarvitsen projektiin ulkopuolisen ihmisen tukea ja otin yhteyttä Mariaan. Jo ensimmäisellä tapaamisella tiesin, että yhteistyömme tulee sujumaan. Määrätietoisesti ja ammattitaitoisesti Maria avasi silmäni näkemään ne tosiasiat, jotka olin tietoisesti jättänyt näkemättä. Säännöllinen liikkuminen oli jo luonteva osa arkani, joten Maria keskittyi kanssani pääasiassa ravintovalmennukseen.
Pedanttina ihmisenä noudatin tarkasti Marian antamia ohjeita ja punnitsin kaikki päivittäiset ateriat, mutta työpaikkalounaan kokosin lautasmallin mukaisesti. Kerroin heti työpaikalla minkä projektin olin aloittanut, joten minulla oli hyvä tarkkailijaraati läsnä työpäivän aikana.  Kotona lipsumiseen ei ollut varaa, sillä mieheni kysyi heti, että kuuluukos tuo ”läskikoulu” –ohjelmaan? Motivaatio säilyi koko kymmen viikkoa kestäneen projektin ajan ja paino putosi Marian lupaamalla tavalla ja senttejä katosi yhtä vauhdikkaasti kuin kiloja. Ensimmäisen projektin loppupunnituksessa kiloja oli karissut -11,9 kg ja vyötärö kaventunut -21,5cm. Laihtumisen seurauksena olen löytänyt myös kadoksissa olleen positiivisen sekä iloisen energisyyteni ja elämänasenteeni! Verenpaineseuranta on meneillään ja pudotetuista kiloista huolimatta voi olla, että joudun lääkityksen aloittamaan. Nyt olen kuitenkin tehnyt voitavani, mutta geenejä en pysty muuttamaan.
Vielä ihan en ole itselleni asettamassa tavoitepainossa, joten matka Marian kanssa jatkuu vielä 6,5 kg:n verran. Nyt olen kuitenkin jo antanut periksi jatkuvasta ruokien puntaroinnista, vain muutaman kerran viikossa tarkistan annoskoon, että ei mopo karkaa käsistä. Eikä tämä matka ole ollut vain projekti, joka päättyy joskus, vaan tämä on ollut kohdallani ruokaremontti joka jatkuu loppuelämän  IHANAA SYÖDÄ OIKEIN JA ILMAN ITSEINHOA! Peilikuvan katsomista pitää vielä harjoitella, sillä vieläkään en näe sieltä sitä mitä siellä todellisuudessa näkyy! Näin kummalliset ovat ihmisen aivot ja mieli.

Valmentaja: