15.10.1985, 5-vuotis neuvolakäynnin terveydenhoitajan kommentti: ”Paino noussut liian nopeasti”.

Siitä se siten lähti! Ja loppua ei meinannut näkyä. Paino se vain jatkoi nousemistaan. Lapsella oli ruokahalut, kuin raavaalla miehellä konsanaan.  Ja hyvät ovat ruokahalut olleet aina aikuisiälläkin. Paino on ollut ongelmani läpi elämän, vaikka aina olen ollut aktiivinen liikkuja. Ruoka ja syömistottumukset ovat olleet paino-ongelmani perimmäinen syy. Nälkä ei kovin usein tätä tyttöä päässyt yllättämään. Kouluterveydenhoitajan vuotuinen tarkastus pelotti jo etukäteen sillä samat saarnat jatkuivat koko kouluajan, kunnes yläasteella meni hermot ja aloitin laihdutuksen. Paino laski laskemistaan, kunnes viimein lukion terveydenhoitaja totesi, että ”Nyt Heidi et enää saa laihduttaa”. Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan ja opiskeluaikana alkoi paino jälleen nousta ja nousta ja nousta… Välillä laihdutin ja sitten taas lihosin. Sellaista ”jojoilua” lukuisia kertoja vuodesta toiseen.

Vuodet 2007-2009 elämäni oli hektistä. Täysipäiväinen työ, täysipäiväiset yliopisto-opinnot, pieni lapsi ja perhe kotona, joille erityisesti olisi pitänyt riittää aikaa. Ei ollut aikaa ja energiaa huolehtia itsestään ja sen kyllä tunsi sekä henkisesti että fyysisesti. Sitä näin jälkeenpäin vaan miettii, että miten sitä onkaan jaksanut. Lokakuussa 2009 mitta tuli täyteen.  Peilistä katseli päivästä toiseen väsynyt ja raskaasti ylipainoinen nainen. ”Näin ei voi jatkua!”  Näin paikallislehdessä ilmoituksen Cambridge-ohjelmasta ja jutun tulevasta valmentajastani Teijasta, jonka tunsin ennestään. ”Jukolauta…mitä Teijalle on tapahtunut?” Lehtijutussa Teija kertoi omasta laihdutuksestaan Cambridge-ohjelman avulla ja sen myötä ryhtymisestään Cambridge-valmentajaksi. Muutos oli uskomaton. Laitoin pian Teijalle sähköpostia,  ja varasin tapaamisajan …Siitä se sitten lähti! ”Jos Teija on onnistunut, niin miksi en minäkin?”

Cambridge-ohjelmasopi minulle, joka halusin nopean sysäyksen painonpudotukselle ja siitä lisää motivaatiota jatkaa. Ensimmäinen viikko oli täyttä tuskaa, sen myönnän. Mutta sitten helpotti. Olin paastolla kuukauden, jonka jälkeen aloin Teijan ohjeita noudattaen lisätä muuta ruokaa pirtelöiden rinnalle. Ja mikä helpointa: ”Tein vain juuri sen, mitä neuvottiin”.  Mieliteot väistyivät nopeasti ja entiset paheet unohtuivat, eikä entisiin tapoihin ole tarkoitus enää palata.  Viimeisen vuoden aikana olen valmistunut yliopistosta, vaihtanut työpaikkaa ja laihtunut mahtavat 23 kiloa. Olen ylpeä saavutuksistani ja onnellinen painon pudotuksen tuomasta uudesta ulkomuodosta, paremmasta itsetunnosta ja energisestä olosta. Erityiset kiitokset valmentajalleni Teijalle hänen antamastaan esimerkistä sekä tuesta matkan varrella! ”Jos minä pystyin tähän, pystyt SINÄKIN!”

Valmentaja: Teija Vanahtalo