Löydä oma Cambridge valmentajasi
Jani -45 kg
Ennen
Jälkeen
Hei!
Olen 1990 syntynyt nuorimies Etelä-Pohjanmaalta ja koko nuoruuteni olen ollut ylipainoinen, enimmillään painoa oli 138 kg. 28.10.2010 oli käännekohta elämässäni. Tuli vain mieleen sellainen ajatus, että minkähän näköinen olisin laihana? Äitini oli onnistunut Cambridge-ohjelman avulla pudottamaan parikymmentä kiloa ja päätin kokeilla samaa ohjelmaa.
Otin yhteyttä lähimpään Cambridge valmentajaan, Teijaan ja siitä se sitten lähti. Alku ei ollut mitenkään hankala, vaikka aloitinkin paastolla, mutta kovasti teki mieli vain pureskella jotain. Paastosin kolme viikkoa ja sitten jatkoin taso-ohjelmalla. Joskus tuli tunne, että olisi voinut järsiä vaikka lähintä pöydän jalkaa.
Itselläni ei ollut mitään tiettyä tavoitepainoa, mutta Teijan mielestä 180 cm pituuteeni 90 kg olisi minulle passeli paino. Itse ajattelin, että putoaa mitä putoaa.Paino lähtikin putoamaan aika reippaasti heti alusta lähtien. Paino on jatkanut laskuaan tasaisesti, mutta varmasti. Toki on tullut lipsahduksia, mutta sitten on tullut rääkättyä itseään liikunnalla sen verran, että ei tee mieli lipsua uudestaan.
Ensimmäiset kommentit painonpudotuksestani tuli oikeastaan vasta sitten, kun olin jo pudottanut kolmisenkymmentä kiloa. Paras ja hauskin kommentti tuli sedältäni, joka minut nähdessään sanoi, että
”eihän sinusta näy enää kuin korvat”. Mummu on ollut jo kauan huolissaan kun aina vaan jatkan Cambridge- ohjelmaa. Varoitteli jo, että varo ettei sinun käy niin kuin mustalaisen hevosen: ”Juuri kun oppi olemaan syömättä, niin otti ja kuoli”. Kyllä mummukin tulee vielä ymmärtämään, että haluan pysyä terveenä ja elinvoimaisena.
Yllättävän helposti tämä on sujunut ja siitä saan kiittää kannustavaa valmentajaani Teijaa, jonka opit ovat koko ajan takaraivolla. Säännölliset painokontrollit ja valmennustapahtumat pitävät motivaatiota yllä. Syön ja juon juuri niin kuin on opetettu. Kun johonkin ryhdyn, niin vien sen myös loppuun, sama pätee myös tähän.
Olen 1990 syntynyt nuorimies Etelä-Pohjanmaalta ja koko nuoruuteni olen ollut ylipainoinen, enimmillään painoa oli 138 kg. 28.10.2010 oli käännekohta elämässäni. Tuli vain mieleen sellainen ajatus, että minkähän näköinen olisin laihana? Äitini oli onnistunut Cambridge-ohjelman avulla pudottamaan parikymmentä kiloa ja päätin kokeilla samaa ohjelmaa.
Otin yhteyttä lähimpään Cambridge valmentajaan, Teijaan ja siitä se sitten lähti. Alku ei ollut mitenkään hankala, vaikka aloitinkin paastolla, mutta kovasti teki mieli vain pureskella jotain. Paastosin kolme viikkoa ja sitten jatkoin taso-ohjelmalla. Joskus tuli tunne, että olisi voinut järsiä vaikka lähintä pöydän jalkaa.
Itselläni ei ollut mitään tiettyä tavoitepainoa, mutta Teijan mielestä 180 cm pituuteeni 90 kg olisi minulle passeli paino. Itse ajattelin, että putoaa mitä putoaa.Paino lähtikin putoamaan aika reippaasti heti alusta lähtien. Paino on jatkanut laskuaan tasaisesti, mutta varmasti. Toki on tullut lipsahduksia, mutta sitten on tullut rääkättyä itseään liikunnalla sen verran, että ei tee mieli lipsua uudestaan.
Ensimmäiset kommentit painonpudotuksestani tuli oikeastaan vasta sitten, kun olin jo pudottanut kolmisenkymmentä kiloa. Paras ja hauskin kommentti tuli sedältäni, joka minut nähdessään sanoi, että
”eihän sinusta näy enää kuin korvat”. Mummu on ollut jo kauan huolissaan kun aina vaan jatkan Cambridge- ohjelmaa. Varoitteli jo, että varo ettei sinun käy niin kuin mustalaisen hevosen: ”Juuri kun oppi olemaan syömättä, niin otti ja kuoli”. Kyllä mummukin tulee vielä ymmärtämään, että haluan pysyä terveenä ja elinvoimaisena.
Yllättävän helposti tämä on sujunut ja siitä saan kiittää kannustavaa valmentajaani Teijaa, jonka opit ovat koko ajan takaraivolla. Säännölliset painokontrollit ja valmennustapahtumat pitävät motivaatiota yllä. Syön ja juon juuri niin kuin on opetettu. Kun johonkin ryhdyn, niin vien sen myös loppuun, sama pätee myös tähän.
Kiloja on lähtenyt jo 45 kg, enkä vieläkään tunne itseäni laihaksi. Konkreettisimmin tajusin kuinka paljon näitä kiloja on lähtenyt kun täytin repun vastaavalla kilomäärällä ja laitoin sen vyötärölleni. Kyllä nyt on paljon kevyempi liikkua ja muutenkin on liikkuminen alkanut kiinnostaa yhä enemmän. Vaatekerrat ovat menneet jo monta kertaa uusiksi ja tällä hetkellä käytän kymmenen numeroa pienempiä vaatteita kuin viime vuoden lokakuussa. Vielä muutama kilo ja olen päässyt tavoitteeseeni, jossa aion myös pysyä.
Valmentaja: Teija Vanhatalo