Miia -30 kg

Ennen

Jälkeen

Omaan vuosikymmenten "jojottelu-taustan". Olen pudottanut painoa yli 20 kg jo muutaman kerran eloni aikana, ja näiden lisäksi toki useita pienempiäkin satseja. Tutuksi ovat tulleet Painonvartijoiden pisteet, Nutriletit, lentoemäntädieetit, kaalikeitot ja ties mitkä muut kuurit, joilla olen yrittänyt päästä kiloistani eroon. Lisäksi kokemusta on pelkästä kalorien laskemisesta, jolla pyrin maltilliseen (noin 0,5 kg / vko) painonpudotukseen. Konstista huolimatta homma on aina kaatunut siihen, että ennemmin tai myöhemmin vanhat elämäntavat ovat alkaneet houkuttaa. Hyväkin painonpudotustulos on kadonnut kuin tuhka tuuleen, ja paino on kivunnut entistä suurempiin lukemiin.
Maaliskuussa 2015 kyllästyin jälleen kerran kolminumeroisiin vaakalukemiin ja päädyin taas yrittämään kutistumista. Ikää kun on jo yli 40-v, joten ei painonpudotus tästä ainakaan enää helpommaksi muutu. Valitsin Cambridgen siksi, että siitä oli ollut paljon positiivista pöhinää eri medioissa; yksi sun toinen oli saanut sillä hyviä tuloksia. Toinen tärkeä pointti itselleni oli juurikin se luvattu ripeä painonpudotustahti. Kun pudotettavaa on reilut 35 kiloa kuten itselläni, niin puoli kiloa viikossa ei todellakaan tunnu kovin motivoivalta urakalta. Lisäbonusta toi se, että sain houkuteltua myös mieheni mukaan ohjelmalle. Aikaisemmin, kun minä olin yrittänyt katsoa syömisiäni ja pistellä salaattia poskeen, söi mieheni vieressä herkkuja. Ei minun itsekurillani siinä kauaa pysty kärvistelemään. Tällä kertaa pyrkisimme yhdessä tekemään parempia valintoja niin ruuan kuin liikkumisenkin suhteen.
Noh, tuumasta toimeen eli valmentajan puheille ja siitä pusseille.  Saimme hyvät ohjeet ja opastukset, joilla homma lähtikin hyvin liikkeelle. Kävimme mieheni kanssa valmentajan juttusilla aina kahden viikon välein, ja saimme hyviä vinkkejä matkamme varrelle. Ensimmäiset 4 viikkoa olin ykköstasolla vieroittaakseni itseni herkuista, ja siitä sitten 1+-tasolla seuraavat 12 viikkoa kesälomaan asti. Lomaviikot menivät melko vapailla tasoilla, ja loman jälkeen paluu 1+-tasolle vielä 9:ksi viikoksi. Silloin tavoitepainoon oli enää kuutisen kiloa, joten aloin nousta taso kerrallaan ylöspäin aina kahden-kolmen viikon jaksoissa. Tavoitteessani olin joulukuun puolessa välissä; aikaa oli kulunut 38 viikkoa ja pudotettuja kiloja 37. Liikunta oli kuvioissa mukana aivan alusta alkaen. Ensin kävelyä / sauvakävelyä 4-5 kertaa viikossa, ja muutaman viikon kuluttua aloittelin jo hölkyttelemäänkin. Kesällä kymmenen kilometrin juoksulenkit sujuivat jo oikein kepeästi. Syksyllä otin vielä mukaan saliharjoittelun, jotta saisin kohennettua myös lihaskuntoani. Rasvaprosenttini muuttui matkan varrella 49,4 % => 23,9 %, ja lihas-luustoprosentti 22,7 % => 32,5 %.
Vaikka toivoinkin nopeita tuloksia, en halunnut ajatella tätä taas vain yhtenä "kuurina", vaan että minun olisi pakko opetella elämään syömisteni ja liikkumisteni kanssa. Ei riitä, että on hyvä laihduttamaan, vaan pitäisi opetella myös pysymään tavoitepainossaan. Suurimmaksi ongelmakseni tässä tiedostan sen, etten osaa syömisteni suhteen erottaa arkea ja juhlaa. Jos en keskity syömisiini, minulla on aina juhlat ja mätän herkkuja sen mukaisesti, kaksin käsin. Pitäisi siis opetella erottamaan arki ja juhla, ja lisäksi pitäisi opetella palaamaan juhlan jälkeen taas normiarkeen.
Tämän oppiakseni en ole vetänyt Cambridge-kuurilla tiukkaa linjaa - päin vastoin. Ohjelman aikana en kieltäytynyt yksistäkään juhlista enkä yksissäkään pippaloissa vetänyt pirtelöitä. Ehei; silloin kun on juhlat niin juhlitaan, vieläpä hyvällä omalla tunnolla. Sitten juhlista kotiuduttua alkaakin se opettelu; ne oli ne juhlat ja nyt jatkuu arki. Vaikka vanha minä koittaakin kovasti huudella, että "metsään meni tämäkin laihdutusurakka, hähhäähää, senkus mätät vain lisää herkkuja silkkaan ketutukseen", seuraavana päivänä oli paluu pusseille. Noh, olihan toki niitäkin kertoja, että herkku jäi päälle muutamaksikin päiväksi, mutta sieltä se arki sitten taas koitti. Ehkä tämä on vähä niin kuin pyörällä ajo... Ei se, montako kertaa kaatuu, vaan montako kertaa nousee ylös. Toki tiukasti ohjelmaa noudattamalla olisin varmasti päässyt nopeammin tavoitteeseeni, mutta väitän, etten olisi oppinut sillä matkalla kovinkaan paljoa. Voin kuitenkin lämpimästi suositella Cambridge-ohjelmaa, sillä ainakin omalla kohdallani se toimi oikein hyvin. Erityiskiitos valmentajalleni Marjo Tikkaselle :)

Valmentaja: