Näin minusta tuli oman elämäni supermalli:)
Olin todellakin kyllästynyt reilun 15 kilon ylipainooni, joka oli hiipinyt pikkuhiljaa tunnesyöpöttelun seurauksena ja harva se päivä tuskailin saman asian kanssa painiskelevan ystäväni kanssa aiheesta -- asialle pitäis tehdä jotain. Asia jäi aina kuitenkin tälle pitäis-asteelle. Lisäksi tiedostin piilevät terveysriskit, onhan suvussamme erityyppisiä diabetes-potilaita, ajatus sairastumisesta pelästytti.Ymmärsin, että liikakilojen karistaminen auttaa minua pysymään terveenä ja virkeämpänä. Sisimmässäni olin siis päättänyt, että kilot saavat lähteä, mutta miten? Tajusin, etä kukaan ei tee sitä puolestani vaan se on tehtävä itse!!! Periaatteessa laihduttamisen juju oli jo korvien välissä, mutta jotenkin motivaatio puuttui ja tulostenkin pitäis näkyä mahdollisimman pian.. Kesäkuussa sitten havahduin.. pari työkaveria olivat hoikistuneet ihan silmissä ja näyttivät tosi upeilta. Selvisi, että se taikasana oli CAMBRIDGE - en ollut moisesta ennen kuulutkaan, joten olit samantien yhteyttä tulevaan valmentajaani Liisaan, jonka kanssa sovin tapaamisen heinäkuun alkuun. Tuosta hetkestä tajusin, että se on mun juttu! Tapasin Liisan ja motivoiduin entisestään. Lupasin sitoutua elämäntapamuutokseen ja sovimme, ettäaloitan kolmannella lomaviikollani 26.7. -- ja niin tuli tuo helteinen heinäkuun maanantai ja elämäni pituinen uusi matka alkoi. Pääsin niin hyvää vauhtiin heti alusta pitäen, että pelkkien pirtelöiden ja keittojen voimalla menin peräti 7 viikkoa.Totaalikieltäytyminen sopi minulle. Tein perheelle ruokaa, söin heidän kanssaan (omia "eväitäni"), loihdin vadelmakermakakkuja ym herkkuja, mutta ne eivät suinkaan menneet omaan suuhuni. Minun ei tarvinnut sulkeutua sosiaalisen elämän ulkopuolelle eikä minun tarvinnut jättää mitään juhlia väliin. Ja koko ajan join päivässä vettä ja wichyä ainakin sen 2.5 litraa. Olo keveni koko ajan, mieli virkistyi ja tunsin olevani energiaa täynnä. Tiesin, että elämäntapamuutos tuo eteen uudet valinnat. Turhat hiilarit on jätetty, lautasmalli on selvillä ja vettä, vettä vettä ja vielä kerran vettä. Liikuntaa oli helppo pitää yllä, olinhan aloittanut säännöllisen lenkkeilyn jo vuosi ennen tätä juttua.Tänä päivänä juoksu on se suuri intohimoni ja siitä on tullut elämäntapa -- eikä ole mitään tekosyytä olla lähtemättä lenkille. Liisaa tapasin epäsäännöllisen säännöllisesti, sain häneltä tsemppiä ja kannustusta. Kannustusta sain myös omalta perheeltäni ja muiltakin ympärillä olevilta ihmisiltä. Ja fiilis on ollut alusta alkaen todella mahtava, enkä voinut käsittää miten paljon parempi olo voikaan olla näissä mitoissa.Jos jotain voi sanoa, että "ei koskaan" -- niin koskaan en halua palata entisiin mittoihini. Niin siinä sitten kävi, että 14 viikossa saavutin tavoitteeni! Hyvä minä! Olen määritellyt itselleni sellaisen hyvän olon painon, joka on se kaikkein ihanteellisin ja siinä pyritään olemaan. Lisäksi on vielä ns. kriittinen paino, jonka yli jos lipsahtaa, silloin kiritään äkkiä takaisin hyvän olon painoon, ottamalla itseäään niskasta kiinni ja turvaudutaan tarvittaessa pirtelöihin ja keittoihin. Tämä tilannehan voi tulla jos on jotain juhlia/matkoja tms. Tämä toimii! Vaa`asta on tullut kaveri, mutta hyvä kaveri onkin. Kevättä ja kesää kohti mennään kevein askelin:) Vaatekaappini on mennyt uusiksi ja on aivan ihana ostaa vaatteita, kun ei tarvi ähistä ja puhista sovituskopista ja heittää leikkiä kesken tai valita sitä kaupan suurinta kokoa. Jännää vaan on ettei aina oikein tahdo uskoa, että sitä todellakin mahtuu siihen S-kokoon:) Matka siis jatkuu ja elämä on valintoja - uskon, että tästä eteenpäin osaan tehdä niitä oikeita valintoja.Tämän mahtavan tunteen ja fiiliksen haluan niin jakaa kaikille. Uskokaa itseenne ja luokaa mielikuva tulevasta olemuksestanne, niin onnistutte varmasti. Ja pitäkää yhteys valmentajaani, jonka kanssa kannattaa tavata sittenkin, kun tavoite on saavutettu. Kiitos Liisalleni, kiitos kaikille tukijoille ennenkaikkea ihanalle perheelleni! Aurinkoista kevättä kaikille ja tsemppiä!!
Pirkko (reilu -16 kg kevyempi - pysyvästi)
Valmentaja: Liisa Salomaa