Sirpa -50 kg

Ennen

Jälkeen

En ole koskaan nähnyt noin lihavaa vanhaa ihmistä!" Tämän lauseen kuulin lokakuussa 2013 työterveyslääkärini suusta!!Olin täysin sanaton,minä sanavalmis ihminen olin hiljaa.En voinut mennä hymyn taakse tai ottaa lausetta huumorilla...."No hei ei mulla oo ongelmaa painon vaan pituuden kans...".Olin lihava,sairaaloisen ylipainoinen ja sille asialle olisi tehtävä jotain ja äkkiä,sen päätin ja ymmärsin noista lääkärin sanoista. Onneksi olin jo varannut itelleni ajan Marian luolta,siitä meidän yhteinen taival alkoi.Hyvinkin äkkiä selvisi se,että työnsarkaa meillä on paljon,mutta onneksi Maria osasi tsempata minua alusta asti oikealla tavalla,niin urakka ei tuntunut ihan ylitsepääsemättömältä.

Aloitin sillä kuuluisalla pussikuurilla, se ei toiminut minulla (syyt ei ole selvinneet). Oli koitettava muita keinoja ja niitähän oli.Cambridge on siitä hieno laihdutussysteemi,että sillä voidaan räätälöidä todellakin sinulle oma ohjelma ja sitä voidaan muuttaa koko ajan tarpeen mukaan. Se olikin minulle yllätys,ajattelin että laihdutukseni tyssää heti alkuunsa, jos pussit ei maistu. Siihen se olisikin vanhassa laihdutuksessa tyssännyt,mutta nyt vaihdettiin toimintatapaa ja jatkettiin!

Olen elämäni aikana laihduttanut monia,monia kiloja ja valitettavasti ne ovat tulleet korkojen kanssa takaisin,siksi nyt päätin,että tämä on viimeinen kuuri.Opettelen uuden elämäntavan ja opettelen sekä syömään oikein ja vain siten saan haluamani tulokset. Itselleni vaikeinta on ollut se pitkäjännitteisyys mitä tämä on vaatinut ja vaatii.

Koska en ole lihonut yhdessä yössä(onneksi), niin ei laihdukkaan yhdessä yössä (harmi).On pitänyt oppia katsomaan pitkällä tähtäimellä ja tekemään tavoitteita, realistisia sellaisia.  Mutta samalla on pitänyt mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Ehkä suurin suuttumuksen aihe itselleni on ollut se, että läski lähtee vain  syömällä.... - syömällä oikein! Paljon on kyselty että paljonko liikun ja et varmaan syö mitään.Väärin,väärin! Kaikkea saa ja pitää syödä, mutta kohtuudella. Monipuolisuus ja säännöllisyys ovat hyvät kulmakivet ja se vedenjuonti. Minulle se on ollut opettelua. En ole aiemmin juonut tarpeeksi ja siksi se oli aluksi  todella vaikeaa. Samoin nälän tunnistaminen. Meni varmaan 8-10 kuukauta ennen kuin tiesin mikä nälkä on.Onko mielihalunälkä, oikea nälkä vai onko jano, mutta kaiken oppii.

Liikkuminen on myös tärkeää, mutta minun kohdallani liikunta on tullut mukaan pikkuhiljaa, ikäänkuin varkain.Ylipainoisena en edes ajatellut liikuntaa, ennekuin saatiin kiloja jonkun verran pois.Ensimmäisen vuoden aikana painoa putosi 50kg. Tämä toinen vuosi on mennyt taikinoidessa 5kg:n kanssa. Paino on tipunut ja tullut takaisin ja tippunut jne.Tämä toiminta selviää, kun katsoo peiliin. Syyllinen löytyy sieltä. Minulla on tietoa, työkalut ja ohjeet, valmentajan tuki ja apu. On siis itsestäni kiinni mitä teen tai miten teen. Jo perushoitajakoulussa meille kerrottiin, että ”ihminen on psyykkis-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus suhteessa ympäristöönsä”. Ja kuinka totta se onkaan! On helpompaa pysyä ruodussa, kun elämä menee tuttuja uomia pitkin ilman vaikeuksia tai suurempia hankaluuksia.

Tämä nykyinen elämäntyylini ja sen opettelu sopii minulle.Opettelen syömään -siis oikein. Korvaan ateriakorvikkeilla ne ateriat missä tekisin ylilyönnit ja valitsisin väärin. Kuulostaa helpolta ja sitä se onkin, mutta vaikeus tuleekin sitten siinä, että alkaa vertailla laihtumisvauhtiaan muihin. Jokainen ihminen on kuitenkin erilainen ja reagoi eri tavalla. Siksipä yritän muistaa, että myös laihtumisvauhti on erilaista. Olen siis vielä projektini kanssa matkalla, mutta hyvässä vauhdissa.Voisin olla jo hoikempikin, mutta tällä tavalla tehtynä uskon, että opin asiat paremmin. Matka tähän saakka on ollut mielenkiintoinen ja haastava. Olen oppinut itsestäni uusia asioita ja joutunut tutustumaan itsessäni sellaisiinkin asioihin, mistä en pidä. Mutta kaiken kaikkiaan en vaihtaisi matkastani päivääkään pois!

Opettelen olemaan terveellä tavalla hieman itsekäs, sillä tarvitsen omaa aikaa tähän projektiin. Annan samalla myös lapsilleni mallin syömisestä ja suhteesta ruokaan. Siihenkin voin vielä vaikuttaa.

Minulta on kysytty miten paljon onnellisempi nyt olen kun ole hoikempi. Noh, vastaukseni on, että olin onnellinen aiemminkin. Toki voin nykyään tehdä paljon sellaista, mitä en ennen jaksanut tai voinut. Sillä tavalla elämäni on erilaista, mutta olin onnellinen ennenkin. Minulla on mahtavan ihana aviomies, lapset ja muu perhe, jolle olen kelvannut olinpa minkäpainoinen hyvänsä. Tulevaisuudessa toivon kadonneiden kilojen myötä eläväni tervempää elämää.

Meillä Marian kanssa projekti jatkuu.Välikiitokset ovat paikallaan ja toivon, että antoisa ja hedelmällinen "läskivalmentaja"-suhde jatkuu niin, että saavutan sen lopullisen tavoitteeni: olla normaalipainoinen 50-vuotias!

Valmentaja: