Kaikki tämä alkoi siitä, kun ystäväni meni naimisiin kesällä 2010, enkä ollut tuntea itseäni heidän häävalokuvistaan. Työpaikkalääkärikin oli passittamassa minut ravitsemusterapeutille samalla  kolesterolilääkereseptiä heilutellen...

 APUAA! Kuka oli tuo väsynyt, lihava ”nainen” kuvassa ja kuka 30-vuotias haluaa syödä lääkkeitä? Missä oli se aina niin hymyileväinen ja elämäniloa täynnä oleva Tiina? Se oli totaalisesti poissa ja se pitää löytää takaisin vaikka väkisin.

Silloinen työkaverini kuuli tuskailuni ja otti puheeksi Cambridgeohjelman. Hän oli jo aiemmin löytänyt itselleen valmentajan ja oli jo 6 viikon jälkeen 10 kiloa hoikempi. WOU!! Siltä istumalta sovin tapaamisen Hellen-valmentajan kanssa ja lähdin todella skeptisenä kokeilemaan. Ajattelin mielessäni, että tuskinpa tämäkään auttaisi, kun mikään muukaan ei auttanut. Rakastin ruokaa yli kaiken, enkä tykännyt lainkaan urheilemisesta, miten ihmeessä voisin muka onnistua.

Paastosin kaiken kaikkiaan 16 viikkoa yhteen soittoon ja vaa´alle nousemisesta tuli oikein huume. Se vauhti miten kilot karisivat, oli MIELETÖN juttu. Muutamia kertoja tavattiin ryhmässä ja vaihdettiin ”pahanhajuiset” kuulumiset, naurun vallatessa Hellenin olohuoneen. Siitä sitten eteenpäin taso tasolta noustiin ja ruokamääriä lisättiin. Järkyttävä määrä ruokaa tasoilla 2 ja 3. ”Eihän kukaan oikeasti syö noin paljon?” ajattelin moneen kertaan. Mutta mitä tiukemmin pidin kiinni tason ruokamääristä, paino jatkoi laskuaan.

 Hullua, mutta totta minä löysin myös liikkumisen riemun ja huomasin melkein asuvani liikuntasalilla. Kun ystäväni huomasivat nopean kaventumisen, se antoi aina vaan lisää puhtia. Suunta oli siis oikea!

 Kesällä 2011 pidin kokeilumielessä 6 kk tauon, joten en sitten edennyt tasojen mukaisesti loppuun saakka. Kuinkas muutenkaan, paino lähti sitten nousuun uudelleen, olihan kesän grillauskausi kauneimmillaan ja paluu menneisyyteen kiilui silmissä kaikkine herkkuannoksineen...

 Syksyllä sitten totuus iski vasten kasvoja, housut kiristivät ja painoa oli tullut takaisin. Onneksi ei kuitenkaan aivan lähtöpisteessä oltu, mutta halusin silti takaisin keväiseen hyvään olotilaan.

Erja oli juuri aloittanut valmentajana Lohjalla ja hakeuduin hänen starttiryhmäänsä. Minulla oli takana hyvä alku, mutta loppukiri ja viimeiset kilot karistettavana. 10 viikon intensiivikurssi toi tullessaan paljon uutta tietoa ja ryhmätapaamisilla edelleen tsempattiin toisiamme eteenpäin. Ne hehkutukset siellä vaa´alla soivat edelleen korvissa. Tällä kertaa etenin taso tasolta ja nyt mennään tasolla 6. Takana huikeat -19 kg ja vaatekokoni pienentyi noiden kilojen myötä 44/46(XL) -> 36/38 (S), tämä näkyy ja tuntuu. Rakkaus ruokaa ei missään vaiheessa ole hävinnyt, vaan nyt opettelen syömään oikealla tavalla lautasmallin mukaisesti.

 Mutta kaikista ihaninta tässä kaikessa on se, että se eloisa, aina niin hymyileväinen, nuorekas nainen on löytynyt uudestaan. Tämä säteilevä nainen on on terve ja hyvinvoiva -  katse kohti loistavaa tulevaisuutta. Kiitos Hellen ja Erja kun tuitte minua huonoina hetkinä ja tsemppasitte eteenpäin, tämä kaikki on sen arvoista, että kannatti kokeilla.

Valmentajat: Hellen Dahlman ja Erja SIljamo