Ikuisena laihdutttajana ja kaikki kuurit kokeiltuani, kuulin laihdutusohjelmasta nimeltä cambridge.
Niin monesti "poppakonsteja" kokeiltuani ja yhtä useasti pettyneenä,
olin aluksi hiukan skeptinen kyseiseen asiaan.

Lähdin penkomaan aihetta. Ja löytyihän sitä tietoa. Oli onnistumisia tarinoina sekä kuvina.
Vaan kun oon suomalainen jääräpää, päättelin kuvamanipulaation osallisuudesta asiaan
-kunnes sivuilta pompsahti tuttu ihminen: mun oma tätini! Jestas, mitä sille oli tapahtunu?
Totta se oli. Kuvia ei oltukaan manipuloitu, vaan tädistä oli karissut rasvat ja vuodet.
Se oli varsinainen herätys minulle: ehkäpä minäkin kokeilisin? Viimeisen kerran.
Jos ei mun rasvani liukene, kannan ne sitten mukanani ennenaikaiseen hautaan.

Seuraavana helmikuun maanantaina otin härkää sarvista kiinni ja soitin Ninalle. Sovittiin aika ja siitä se lähti.
Aloituspainoa oli kertynyt kunnioitettavat 99,3 kg.
Minulla oli rintaruokinnassa oleva lapsi, joten en voinut lähteä "täysillä" matkaan vaan starttasin tasolta 4.
Olin hieman pettynyt, koska olisin halunnut kokeilla paastoamista,
mutta viikko viikolta putoava paino oli balsamia haavoille.

Kesän kynnyksellä totuus tuli ilmi. Olin todellakin laihtunut.
Vaatekaapissa ei ollut enää mitään päälle pantavaa, ainoastaan henkseleillä ylhäällä pidettäviä housuja
ja ympärillä lainehtivia paitoja, olihan painoa pudonnut jo yli 20 kg.
Kirpputorilta ostin sitten välikausivaatteita, koska tavoitteenani oli paljon suuremmat lukemat.

Ja nyt on se päivä. Ei mikään yhden yön juttu.
Puolitoista vuotta on menty ja nyt vaaka näyttää 64 kg.
Mittarit osoittaivat sisäelinten rasvan pudonneen 11 -> 6, kehon rasvaprosentin 52,2 -> 30,6%,
lihasmassan nousseen 21,5 -> 30,9%.
Vaatekokoni on pudonnut huimasta 60 -> 36 ja painoa on lähtenyt 35,3 kg !!!!

Tämä seikkailu on ollut ylä-ja alamäkiä. Valehtelisin,jos sanoisin laihdutuksen olevan helppoa.
On ollut iltoja jolloin jääkaappi on tyhjentynyt sisuksiini, valoja lukuunottamatta ja
kovat makaronit olleet suurinta herkkua. Herkkupöytien edessä olen joutunut tekemään
valtavan kokoisia päätöksiä ja selkärangan suoruutta on koeteltu kaupassa käynnin yhteydessä.
Aina ei kuitenkaan auta,repsahduksia on tullut ja silloin omatunto on se joka syö miestä.
Mutta siitä on selvitty ja projektia on jatkettu. Elämä on valintoja. Minä valitsin hoikemman tulevaisuuden.
Liikunnan otin uudeksi harrastukseksi, kuntosalia ja kevyttä kävelyä.
Liikunta on mielekästä kun on kevyempi olo.

Tulevaisuudelle asetan haasteen: pudotettu paino reppuun ja lenkille.
Miten mahtaa käydä, kuinka kauas jaksaa?
Ehkä sitten alan tiedostaa kropassani tapahtuneen muutoksen :)

Yksin ei tämä projekti minulta olisi onnistunut.
Suuri kiitos kuuluu henkiselle tukijalleni Ninalle, joka on nostanut ylös repsahduksen jälkeen.
Tällaisen ihmisen jokainen laihduttaja tarvitsisi:
kannustavan, rohkaisevan, itse saman tien kulkeneena! :)

Kesän tuoksuisia teveisiä
                                      
                                          Marianne

Valmentaja: Nina Koivisto