Muistan hyvin sen illan kun lähdin kaverille seuraksi johonkin ihme laihdutus-juttuun. Matkalla sanoin, että minä en ainakaan sitten hurahda mihinkään tällaiseen hömpötykseen. Mutta infon ensiminuuteilla totesin, että tämä taitaa olla se keino, jota olen jo pitkään etsinyt ja tie pysyvään panonhallintaan. Ei mitään huuhaata, vaan todellinen mahdollisuus onnistua.

Aloitin saman tien. Ensimmäinen viikko oli vaikea, mutta päänsärky ja muut ikävät menivät äkkiä ohi. Vaikeampaa oli päästä eroon ruuanhimosta. Teki mieli sitä ja tätä. Huomasin paljon vääriä tottumuksia itsessäni. Oli muka pakko rentoutua herkuttelemalla. Huomasin olevani tunnesyöjä. Mikä tahansa tunnetila, sitä juhlistin tai lohdutin syömällä. Ensimmäisinä viikkoina minua auttoi se, että kirjoitin pieneen vihkoon listaa siitä mitä herkkuja, ruokia ja kaikkea nyt kiellettyä syön sitten kun taas saan syödä.

Onnistuminen oli helppoa, kun elimistö tottui nopeasti uuteen olotilaan. Motivaatiota lisäsi se, että todellisia tuloksia tuli nopeasti. Kahden ensimmäisen viikon aikana paino putosi kuusi kiloa! Se näkyi ja tuntui. Ja auttoi jatkamaan.

Ohjaajan tuki oli kullanarvoista. Pelkkä tieto siitä, että aina saan tukea, jos sortuminen uhkaa, riitti pitämään mielihalut kurissa.

Pelottavinta minusta on ollut se, miten osaan syödä jatkossa oikein. Niin, etteivät kilot tule sitten heti takaisin, niin kuin on aiemmin laihdutusyritysten kanssa käynyt. Mutta siihenkin olen saanut ohjeet ja saan tukea myös jatkossa. Siksi olen varma, että tämä nykyinen, normaalipaino, säilyy. Olen nyt oma itseni!

Ja siihen pieneen vihkoon kirjoitettuja herkkuja en ole syönyt. Ne mieliteot ovat entistä elämää. Mistään en ole joutunut luopumaan. Olen saanut hyvinvoinnin ja terveyden vääränlaisen herkuttelun tilalle!

Sanna

Valmentaja:Anna-Maija Klemets