Melkein koko aikuisikäni olen ollut ylipainoinen. Kahdesta lapsesta kiloja jäi entisestään. Alkuvuonna 2011 vielä ajattelin, että  koska vaaka näyttää muutenkin kolminumeroista lukua, eihän sillä syömisellä mitään väliä  ole. Annoskoot olivat valtavia ja lasten mentyä nukkumaan tavalliseen iltaan kuului karkkia, sipsiä ja kaikkea rasvaista ja muuta ”roskaa”. Keväällä halusin muutosta (jälleen, olinhan koittanut jo lukuisat kerrat painonpudotusta). Jätin herkut vähemmälle ja aloin lenkkeillä ahkerasti. Kunto oli siis ihan hyvä, siihen nähden, että vaaka näytti edelleen 95 kg. Syöminen alkoi taas lipsua ja paino ei laskenut. Olo oli kurja, henkisesti ja fyysisesti.

Kun kuulin Cambridge ohjelmasta, niin kliseiseltä kun se kuulostaakin, ajattelin, että tässä on viimeinen mahdollisuuteni. Se kuulosti yksinkertaiselta, helpolta ja ennen kaikkea tehokkaalta. Ja tätä kaikkea se on minulle ollut! Ensimmäiset pari kuukautta olin pelkillä pusseilla ja vain ensimmäiset päivät olivat hankalia. Motivaatio oli kuitenkin vihdoin niin korkealla, että alun päänsärky ja näläntunne eivät antaneet aihetta luovuttamiselle. Jaksoin olla syömättä. Vieläpä helposti. Ja oloni koheni kilojen karistessa.

Kolme kuukautta aloittamisesta olen 25 kiloa kevyempi. Tutut ja tuntemattomat, kaikki joille olen kertonut painonpudotuksestani ja Cambridgesta, ovat olleet ihmeissään, muutos on nimittäin valtava. Naapurit, jotka eivät tienneet kuurista, kyselivät koska se meidän kolmas lapsi syntyi. Vaatekaapin sisältökin on mennyt kokonaan uusiksi ja vihdoin vaatteiden sovittelu on mukavaa, ei tuskaista. Pikkuhiljaa olen opetellut uusia syömistottumuksia, niin, että mikään ei ole kiellettyä, mutta kilot pysyvät kurissa. Tästä siis alkaa ohuempi ja onnellisempi loppuelämä!

Valmentaja: Leena-Maija Rautalin