Minna -40 kg

Ennen

Jälkeen

Useampi vuosi kului taistellessa elämästä ja päivittäisistä askareista selviytymisestä. Elin päivä ja hetki kerrallaan tiedostaen, että mikä hetki tahansa saattoi olla rakkaan ja pitkäaikaisen avopuolisoni viimeinen. Kaikki energia, mitä työn jälkeen jäi jäljelle, keskittyi läheisestä huolehtimiseen. Oma hyvinvointi tai itsestä huolehtiminen oli täysin toissijainen asia. Itsestä huolehtiminen oli niin kaukainen asia, etten edes huomannut laiminlyöväni sitä jatkuvasti, vasta jälkeenpäin olen asian tunnistanut ja tunnustanut. Söin epäsäännöllisesti ja lohdutin itseäni ruoalla, liikunta, kesken olleet opiskelut ja harrastukset jäivät taka-alalle. Kolmen vuoden taistelu elämästä päättyi rakkaan poisnukkumiseen syyskuussa 2013.
Vaikka avopuolisoni oli erittäin vakavasti sairas, hän säilytti elämänjanon ja -halun viimeisiin hengenvetoihin saakka. Hänen elämänhalun näkeminen opetti, että elämä täytyy elää nyt. Huominen on vasta haave, eilinen vain muisto, ainoa hetki johon voimme vaikuttaa, on tässä ja nyt. Voimme tehdä parhaamme siitä, että elämme ainutkertaista elämäämme täysillä ja voimme nauttia myös arkipäivän pienistä asioista. Saatuani itseni jaloilleni rankkojen vuosien jälkeen, päätin vuoden 2014 lopulla ottaa itseäni niskasta kiinni, nostaa itseni seisomaan vahvoille jaloilleni, keskittyä minulle tärkeisiin asioihin ja toteuttaa toteutumattomia unelmia, unelma kerrallaan.
Ensimmäinen unelma jonka halusin toteuttaa, oli normaalipainon saavuttaminen. Olin ollut lapsesta ja nuoresta asti normaalipainon ylärajoilla tai lievästi ylipainoinen mutta viimeisien vuosien aikana kiloja oli kertynyt entisestään ja olin merkittävästi ylipainoinen. Olin kuullut työkaveriltani Cambridge -ohjelmasta ja hän sai minut vakuutettua siitä, että pärjäisin ohjelmassa hyvin ja saisin tuloksia aikaan. Tarvitsin vielä hetken miettimisaikaa sekä motivaation nostattamista.
Vihdoin tammikuussa 2015 tunsin olevani valmis itseni haastamiseen. Etsin itselleni sopivalta tuntuvan valmentajan, joka oli Annika Korhonen. Otin Annikaan yhteyttä ja sovimme ensimmäisestä tapaamisesta. Ensimmäinen tapaaminen oli 21.1.2015 ja silloin alkoi yhteistyöllämme polun raivaaminen kohti normaalipainoa. Tavoitteeksi asetettiin -39 kg, josta ensimmäiseksi etapiksi -20 kg.
Noin kolme ensimmäistä kuukautta korvasin kaikki ateriani Cambridgen tuotteilla, jotka osoittautuivat yllättävän monipuolisiksi ja hyvän makuisiksi. Yksittäisistä poikkeuksista sovimme yhdessä Annikan kanssa ja suunnittelimme etukäteen ruokailuja lomille ja juhlapäiville. Ensimmäinen haasteellinen ajankohta ja jopa pieni turhautuminen tuli vastaan huhtikuussa 2015, jolloin yhden unelman tavoitteleminen, opinnäytetyön tekeminen aiheutti stressipiikin. Stressistä johtuen paino pysyi viikkoja sitkeästi saman vaikka söin noin 800 kaloria päivässä ja olin aloittanut säännöllisen liikunnan. Opin tuolloin, että stressillä ja unenmäärällä on painonhallinnassani erittäin suuri rooli. Stressi helpotti vähitellen ja ensimmäinen painonpudotuksen tavoite sekä yksi unelma, opinnäytetyön valmistuminen, tavoitettiin huhtikuun-toukokuun vaihteessa 2015. Urakka jaloilleni pääsemisestä, elämänjatkumisesta sekä ensimmäisen painonpudotustavoitteen saavuttaminen oli niin suuri, että merkkinä tästä kaikesta selkääni tatuoitiin toukokuussa 2015 sammakko. Sammakkolaji otettiin avopuolisoni minulle tehdystä maalauksesta. Sammakolla on myös merkittävä symboliarvo tatuointina. Sammakko symboloi mm. uusiutumisesta sekä muodonmuutoksesta.
Ensimmäisen tavoitteen saavuttamisen jälkeen vähitellen nousin Cambridge portaita ylemmäs. Välillä eteneminen oli haasteellisempaa mutta kokoajan tilanne oli hallinnassa eikä eksymisiä polulta juurikaan sattunut. Viimeiset neljä kiloa osoittautuivat kaikkein vaikeimmiksi karistaa ja joulu 2015 alkoi lähestyä. Sovimme Annikan kanssa, että voin syödä jouluna hyvällä omalla tunnolla ja katsotaan joulun jälkeen miten edetään. Joulu tuli ja meni, tammikuussa vähensimme kalorimäärää mutta siltikään viimeiset kilot eivät tuntuneet karisevan, osittain haasteeseen vaikutti jälleen stressi sekä vähäinen uni. Helmikuussa 2016 talvilomani jälkeen totesimme, että nyt on kurinpalautus paikallaan ja palasin hetkellisesti takaisin tasolle 1. Viimeiset kilot sekä sadat grammat karisivat ja tavoitteen saavuttaminen oli entistä lähempänä. Lopulta 26.4.2016 puntari näytti -39,8 kg eli tavoite oli saavutettu. Tavoitteen saavuttamisen jälkeen, kun lähdin Annikan luota, olo oli epätodellinen, onnellinen mutta samaan aikaan haikea. Ensimmäinen toteutuslistalla ollut unelma oli konkretisoitunut. Minä tein sen - painonpudotus ja elämänmuutos onnistuivat! Ihan mielettömän suuri kiitos tavoitteeseen pääsemisestä kuuluu valmentajalleni, joka kulki rinnallani koko matkan luottaen tavoitteen saavuttamiseen, kannustamalla ja hellästi eteenpäin potkimalla.
Tavoitteen saavuttaminen ikuistetaan ihooni, voimaeläimenä siivekkään krokotiilin muodossa eli lohikäärmetatuointina. Krokotiili on yksi eläinkunnan asukeista, jota arvostan eläinkunnassa eniten ja saadessaan siivet se symboloi muun muassa voimaa, viisautta ja onnea.  Ajankohta tatuoinnille on vasta erittäin ison unelman toteutumisen jälkeen joulukuussa 2016, jolloin tavoitteenani on valmistua nuoruuden unelma-ammattiini muotisuunnittelijaksi.
Matka normaalipainon ylläpitämiseksi on nyt alkanut ja Annika kulkee rinnallani vielä pitkään. Päätökseni unelmien tavoittelemisesta ja toteuttamisesta pitää edelleen. Seuraavaksi unelmista ovat toteutumassa kesän 2016 aikana työskenteleminen Espanjassa, David Gilmourin näkeminen livenä sekä itsensä fyysinen haastaminen Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitillä.

"Elämä on elämistä varten ja unelmat on tehty toteutettaviksi."

Valmentaja: Annika Korhonen