Pirjo -15 kg

Ennen

Jälkeen

Painoni on hiipunut "salakavalasti" vuosi vuodelta ylöspäin pikkuhiljaa. Olen aina ollut taipuvainen lihomaan, "surusyöppö", olen"perso" hyvälle ruoalle, leivonnaisille sekä kaikelle makealle. Sanotaan, että totuuden kuulee lapsen suusta. Näin kävi myös itselleni. Viime kesänä veneellä kuulin toteamuksia: "mummi, sulla on aika pullee peppu", "mikä tää on, lapsenlapseni kysyi kosketellen makkaroita vyötärölläni" ja lisäksi tämä 6- vuotiasnuori neiti totesi ja toteaa tyynesti: "mummi on oikea herkkupeppu". Olin siis jo pidempään ajatellut laihduttamista ja toivonut saavani painoa laskemaan enemmän ja vähemmän motivoituneena asiaan. Itselläni kuten varmasti monella muullakin, oli aina hyviä syitä siirtää aloitusta painosaldon aina vain kasvaessa.

Valmentajani, joka on entinen kollegani, on toiminut valmentajana jo muutaman

vuoden. Yhtenä päivänä töistä lähtiessämme avasin suuni ja kerroin ajatukseni sanoen:" Seuraavan kerran, kun alkaa jokin ryhmä, tulen mielelläni mukaan, jotta pääsisin eroon läskeistäni ja saisin painoani putoamaan". Muutaman viikon kuluttua tapasimme jälleen töistä lähtiessä, jolloin sain tiedon uuden ryhmän aloittamisesta. Periaatteisiin kuuluu se, että luvatusta pidetään kiinni. No, mikäpä siinä auttoi, en voinut enää tässä vaiheessa "vetää hätäjarrusta" vaan

ilmoittauduin projektiin. Kerroin asiasta myös parille ystävälleni ja kysyin haluavatko hekin projektiin? Ilokseni

he lähtivät kanssani tähän projektiin, myös heillä oli halua painon pudottamiseen. Näin me saimme aivan oman ryhmän.

Olen kokenut laihduttamisen tosi helppona. Säännölliset tapaamiset ja keskustelut ja ideoinnit ryhmässämme ovat olleet suurena apuna ja tukena. Lisäbonuksena on ollut oma ryhmä ja ryhmän sisäinen tuki, toki valmentajan panosta unohtamatta. Olen laihduttanut aiemminkin ryhmässä ja omatoimisesti itsekseni Omatoimisessa laihduttamisessa ei ollut toisten tukea eikä ideointia ruokavalioon. Suuressa ryhmässä ei saanut yksilöllistä ohjausta eikä tukea vaan kaikille samat ohjeet. Tässä ohjelmassa voi itse vaikuttaa ateriointiin ja sen sisältöön.

Oloni on kohentunut niin fyysisellä kuin psyykkiselläkin puolella. Jaksan enemmän ja voin paremmin. Rappukävelyssä en enää huohota ja kävelen paljon reippaammin raput. Lisäksi unen laatu on parantunut huomattavasti ja uni on yhtenäistä. Terveysvaikutukset ovat olleet suuret.  Verensokeri- samoin kuin kolesteroliarvotkin ovat laskeneet normaalille tasolle. Lisäksi itsetuntoni on kohentunut ja näytän paremmalta. "Olen kasvanut pituutta" eli seison ja istun ryhdikkäämmin. Olen myös iloinen siitä, että saan käyttöön huomattavasti pienemmät vaatekoot. Kaapissa säilötyt "kutistuneet" vaatteet eivät enää ole kaapin täytteinä vaan käytössä. Tosin osa näistäkin liian isoja, joten lähteneet kiertoon Ja lapsen suusta: "mummilla ei oo enää makkaroita"

Nykyään ruokailuni on rytmittänyttä ja syön oikein eli useammin kuin kerran vuorokaudessa. Lisäksi mietin enemmän mitä ja milloin syön. Sallin kuitenkin itselleni myös karkkipäivän. Kaiken kaikkiaan elämäni on kevyempää ja terveellisempää.

Olen ollut onnekas- saimme oman pienen ryhmän, jossa olemme iloinneet, surreet ja keskustelleet keskenämme. Olemme pystyneet sparraamaan toisiamme silloin, kun on tuntunut hankalalta. Projektin alkaessa lapsenlapseni totesi mummin olevan niin vahva?" En ymmärtänyt ja kysyessäni mitä lapsi tarkoittaa, sain vastauksen, että olen vahva, kun en ota herkkuja ja syön vain omia puuroja". Pikkuneidillä on ollut myös mielenkiintoa mummin puuroihin, patukoihin ja pirtelöihin, olemme maistelleet näitä yhdessäkin. Todeten, että molemmilla omat suosikkimme.

On tosi kiva, että valmentajamme näkee asiakkaidensa tarpeet ja mahdollistaa erilaiset kokoonpanot, tukee, kannustaa, antaa tarvittaessa "löysää", ohjaa ja antaa vinkkejä sekä ns. elää kanssamme tässä projektissa

Mukavaa, kun lapsenlapsi toteaa mummille aika ajoin, ettei " mummi saa syödä herkkuja", kysyessäni miksei, vastaa lapsi" ettei mummi pullistu"

Lopuksi haluan vielä korostaa oman mieheni tuen ja tsemppauksen merkitystä tälle painon pudotuksesta. Iso halaus  ja kiitos tuesta kuuluu miehelleni Jannelle

Valmentaja: Mervi Lindberg