Anna-Maija -12 kg

Ennen

Jälkeen

Onnistuin pudottamaan painoani 12,4 kg. Aikaa siihen kului 4 kuukautta, ja tasaisella tahdilla edettiin.
Lähtöpainoni oli 76 kg. Selkä- ja polvikipujen myötä ja liikunnan vähentyessä oli 10 vuodessa painoa kertynyt salakavalasti kilo per vuosi, ja olo alkoi olla tukala.
Nykyinen paino on 64 - 65 kg, mikä oli tavoitteenakin. En ole koskaan ollutkaan missään missimitoissa.
Jäin eläkkeelle elokuussa 2015, tarkoituksenani saada ensimmäisen eläkevuoden aikana parannusta selkäkipuihin ja polvivaivoihin, yhtenä keinona myös painon pudotus. Ensin tehtiin selkäleikkaus, joka poisti yöuntani yli 20 vuotta kiusanneet kivut. Seuraavana vaiheena oli kuntouttava liikunta: pyöräilyä, vesijuoksua, hiihtoa, joogaa. Jouluun mennessä kävi selväksi, että vaikka selkä kuntoutui, polvet kipuilivat eikä paino laskenut. Tein aktiivisen päätöksen aloittaa terveyttä edistävä laihdutus. Kannustajana ja apuna päätöksen teossa oli ystäväni, joka oli menestyksekkäästi jo pudottanut painoaan Cambridge Ohjelman avulla. Lopullisesti sitouduin tavattuani Pian ensi kertaa.
Lievän, mutta säännöllisen kipulääkityksen vuoksi lääkärini suositteli aloitusta 800 kcal päivätasolta. Oli melkoinen yllätys, että laihdutus alkoi niin helposti keittojen ja pirtelöiden avulla. Tajusin jo toisena päivänä, että vikana vanhassa ruokavaliossani oli ollut sekä epäsäännöllisyys että runsas tumman leivän syönti ja lempijuomani olut. Makean perään en ole koskaan haikaillut. Päivittäinen proteiinimäärä nousi huimasti ja se ilmeisesti piti nälän loitolla.
Koska kärsin laktoosi-intoleranssista, oli Cambridge-aterioiden valikoima rajallinen, mutta se vain helpotti valintoja. Marjoilla ja vihanneksilla sain ruokavaliooni riittävästi vaihtelua, ja arvostukseni suomalaisen metsän antimiin kasvoi hurjasti. Taisin tulla ihan riippuvaiseksi mustikoista ja puolukoista. Suklaa- ja Cappuccino-pirtelöön sekoitettuina ne maistuvat edelleenkin.
Nuorena neitinä laihdutin hurjasti omatekoisella dieetillä: rasva ja sokeri kokonaan pois! Se rajoitti kyllä ateriavaihtoehtoja ja välipaloja hurjasti. Lopulta alkoi tulla jo anoreksian piirteitä. Onneksi seurustelun aloittaminen katkaisi kierteen.
Kolmekymppisenä laihdutin Painonvartijoiden pisteillä. Se oli jo huomattavasti helpompaa kuin omin ohjein. Nälkä oli kuitenkin seuralaisena ja aina piti laskea, mikä on melkoisen rasittavaa. Paino pysyi kohtuullisena vuosikausia, koska olin aktiivinen liikkuja niin kauan kuin polvet ja selkä sallivat.
Ihanin tunne on vyötärön seudulla. Sen huomasin heti parin viikon kuluttua, kun ei enää tarvinnut ähkiä monoja jalkaan laittaessa! Rasvaprosentti alkaa olla normaali ja kuluneet polvet kestävät nyt painoni paremmin.  Haluaisin esimerkilläni kannustaa muitakin kipukroonikkoja kokeilemaan lempeän laihdutuksen mukanaan tuomaa helpotusta.
Ei minusta enää lempilajini hölkän harrastajaa tule, mutta arkiaskareet sujuvat paljon helpommin ja shoppailemassa on kiva kulkea, vaikka ei ostaisikaan. Hauskaa, kun kaupoista nyt löytyy istuvia vaatteita, ei enää pelkkiä kaapuja.
Syömällä säännöllisesti mutta vähemmän kerrallaan löysin ruokien maut uudelleen, ja kokkaamiseni on paljon yksinkertaisempaa. Marjat, hedelmät, kasvikset ja yrtit tuovat loputtomasti mahdollisuuksia. Ja terve näläntunne tekee aika ajoin terää, silloin perusmaut ovat parhaimmillaan.
Ensi yllätys oli helppous. (Toki olin aloittamista jo vuositolkulla harkinnut.) Hämmästyttävintä oli huomata se välitön vaikutus, että olen paljon terveempi, kun aterioin säännöllisesti ja pidän leivän syönnin ja oluen juonnin minimissä. Otan niiden tilalle rahkaa ja kuplavettä. Patukat ovat mukavia, jos pureskelua kaipaan.
Tavallaan palasin entiseen, terveellisempään, jo keski-iässä noudattamaani elämäntapaan. Kun ei tätä kehoa enää uudeksi saa, kannattaa siitä pitää hyvää huolta.

Valmentaja: Pia Piltz