Erika -34 kg

Ennen

Jälkeen

Olin pitkään jo ajatellut, että elämäntapani ovat ihan hunnigolla. Karkki oli suurin paheeni. Söin sitä joka

päivä. En vaan päässyt karkkihyllyn ohi ilman jotain "pientä". Sitten kuulin kommentteja "onko teille tulossa

vauva" jne. Kommentit ahdistivat. Maha oli iso, mutta kysymys oli liian henkilökohtainen ja tunkeileva kun maha kasvoi ihan muusta syystä. Olin käynyt lukemassa Cambridgen sivuilta onnistujien tarinoita ja haaveilin samasta. En vain ikinä uskonut et siihen pysyisin. Sillä ajattelin, että pussikeitot ovat ihan huuhaata. Kaikki lihoo kuurin loputtua kuitenkin takaisin. Mutta eräänä syksyisenä lauantaipäivänä ajelin autolla ja päässäni naksahti. Totesin että nyt mässäily loppuu. Soitin saman tien Johannalle ja sovimme aloituskäynnin heti seuraavalle viikolle. Ja se olikin elämäni yksi parhaista päätöksistä!

Ensimmäinen viikko oli aivan kauheaa. Mietin ihan koko ajan ruokaa. Nälkä oli mahdoton ja kaikki herkut

mielessä. Harmittelin miehelleni, miksen käynyt vielä kebabilla, kun sain syödä, tai miksen syönyt vielä enemmän karkkia, kun se oli luvallista. Ensimmäisellä punnituskerralla olin jo vähällä "luovuttaa" eli siirtyä jo seuraavalle tasolle. Onneksi puntari näytti -7kg 8vuorokaudessa. Itkin ilosta. Se tunne oli ihan

valtava. Sen jälkeen elämäntaparemontti on ollut älyttömän helppoa. En koe, että olen joutunut luopumaan mistään. Puhkuin energiaa ja olla seuraavat viikot. Ruoka ei enää pyörinyt mielessä. Toki haaveilin välillä ruoasta, mutta ne epäterveelliset oli jäänyt unholaan ja mieli teki salaattia tms. terveellisistä.

Olen ollut perus maanantai -laihduttaja. Viikonloppuna söin varastoon, sillä maanantaina uusi elämä ja

laihdutuskuuri alkaa. Sain maksimissaan 10kg pois ja sitten vanhat tavat palasivat. Cambridgessa valmentajan tuki on mieletön. Vaikka elämäntaparemontti onkin juuri minua itseäni varten, mutta silti eka viikon heikoilla hetkillä ajattelin, etten voi mennä Johannan luo jos "repsahdan". Ja tässä opettelin ajattelemaan, etten ole laihdutuskuurilla vaan teen elämäntaparemonttia.

Pohdin paljon itseäni ja ajatuksiani suhteessa ruokaan. Opin tunnistamaan ne omat heikkoudet ja ne herkut, joita voin sallia silloin tällöin ilman, että tilanne riistäytyy käsistä. Jälkeiset vain sujahtivat elämääni ilman suurempia ponnisteluja ja alkoivat muokata huomaamatta ajatuksiani terveellisimmäksi.

Elämänilo on ihan eri luokkaa nykyään. Itsetunto kasvoi, en olekaan enää se pullukka, joka

vaan paisuu. Olen saanut takaisin liikunnan ilon. Enää ei tarvitse miettiä siitä, miksi juuri tänään en lähde

lenkille. Nykyään mietin mistä nipistän ajan, että ehtisin käydä lenkillä. Vaatekaupassa voi ostaa vaatteita sen mukaan mikä näyttää kivalta. Ennen ostettiin se, joka mahtui päälle. Makeat herkut eivät ole enää mielessä. En kaipaa enää karkkia, pullaa, leivoksia tms. Koen, että minä hallitsen kroppaani eikä mieliteot. Jaksan enemmän touhuilla lasten kanssa. Esimerkiksi talvella pulkkamäki ei ollutkaan se painajainen vaan pulkkamäki. Sinne kivuttiin ja laskettiin alas monet kerrat

En osannut kuvitellakaan, että pääsisin eroon makean himosta. Olen pystynyt olemaan pitkiä aikoja karkkilakossa, mutta korvannut silloin karkin kekseillä, jätskeillä jne. Ja lakon aikana seurailin kaikki uutuuskarkit, jotka ostin valmiiksi hyllyyn odottamaan lakon loppumista. Nyt voin kävellä karkkihyllyn ohi kiinnittämättä huomiota siihen, onko hyllyyn ilmestynyt uutuuspussi.

Suosittelen Cambridgea kaikille! Tämä ei todellakaan ole mikään pussikuuri vaan järkevästi suunniteltu monitasoinen elämäntaparemontti. Vanhoihin tapoihin on vaikea enää palata, jos etenee taso-ohjelman mukaan. Se antaa hyvät opit tulevaisuuteen.

Valmentaja: Johanna Harmainen