Olen aika menevä tyyppi ja ajattelin, että pömppömaha ja jenkkakahvat eivät kuulu minun tyyliini. Haluan näyttää näpsäkältä ilman turhaa miettimistä, mitä voin laittaa päälle, että piilotan tursuavat ylimääräiset. Viimeisen puolen vuoden aikana lihoin ratkaisevat kaksi kiloa ja silloin ajattelin, että en halua olla tällainen ”isohko”. Ajattelin ottaa laihdutushaasteen vastaan ennalta ehkäisyn kannalta, koska huomasin, että kiloja kertyy salakavalasti vuosien varrella. Ajattelin, että missä sitä ollaan sitten 30 vuoden päästä, jos sama tahti jatkuu!

Tietenkin laihdutusprojektin onnistumiseen vaikutti se, että elämässä oli kerrankin hetki, jossa kerkisin keskittymään hiukan itseeni. Liityin Cambridge-ohjelmaan, koska huomasin, että se oli helppo tapa laihtua niin, ettei tarvitse miettiä liian tarkasti syömisiä. Mainittakoon se, että tiedän miten tulisi syödä, mutta en toteuta ruokailuani niin… Hölmö kun ihminen on.. Karkkipussi oli vaan niin paljon helpompi ratkaisu.

Koulussa alkoi samaan aikaan laihdutuskilpailu, johon osallistuimme parini kanssa. Siinä sitten pari kuukautta kärvisteltiin ja kuinkas ollakaan sieltä napsahti voitto. Yllätyin siinä laihduttaessa, kuinka paljon se syöminen vaikuttaa ja kuinka vähän liikunta merkitsee. Olen aina liikkunut tosi paljon ja elänyt siinä harhaluulossa, että liikkuminen riittää. Nyt laihduttaessani liikuin vähiten pitkään aikaan, koska sitä ei vaan jaksanut ja toisaalta tarvinnut.

Nyt noin 10 kg kevyempänä on helppo hymyillä, kun alkaa miettimään, mitä laittaa päälle. Kaikki vanhat vaatteet ovat löysähköjä ja uusia on pitänyt hankkia. Luulen, että minusta ei ikinä tule isoa ihmistä, koska olen tyytyväisempi itseeni näin.

Valmentaja:Leena Niittynen