Hei!

Kesän 2011 aikana olin useasti miettinyt, että nyt tarttis tehdä jotain jatkuvalle väsymykselle ja
alati korkeampiin lukemiin kohoavalle painolle. Yritin vähän tarkkailla syömisiäni,
mutta korkeintaan muutaman päivän jaksoin olla ”kurinalaisesti”-sain ripauksen painoa pois, tuskastuin painon hitaaseen putoamiseen ja luovutin.
Sitten meni taas reilut pari viikkoa jokailtaisen jäätelön lusikoimisen parissa
ja kuten arvata saattaa, paino nousi. Sitten taas muutama tiukempi päivä ja niin taas päästiin
hyvällä omallatunnolla kauhomaan jäätelöä. Ja suklaata.

Viimeiset kolme vuotta ovat olleet minulle äärimmäisen raskaita, valtavasti surua ja kuitenkin myös suuren suurta iloa, yhtä tunteiden sekamelskaa siis.
Luulenpa, että yritin vähän lohduttaakin itseäni noilla herkuilla, vaikka todellisuudessahan ne liian isoina annoksina nautittuna vain veivät tilannetta huonompaan suuntaan.

Heinäkuussa juhlimme äitini 50-vuotissynttäreitä ja etsiessäni sopivaa mekkoa vaatekaapista huomasin, ettei yksikään niistä enää mahdu päälleni. Muistin, että yläkerran vaatehuoneessahan on muuten se yks ihana pitkä mekko, jota käytin ystäviemme häissä ollessani silloin viidennellä kuulla raskaana, noh…ei mahtunut sitten sekään, ei läheskään.
Kiireesti ja alakuloisin mielin täytyi lähteä hankkimaan uutta päällepantavaa.

Viimeinen niitti oli tuo ennen – kuvani, joka on otettu niillä äitini juhlilla.
En meinannut tunnistaa itseäni siitä, enkä mistään muistakaan saman päivän aikana napsituista kuvista.

Olin kuullut muutamilta tutuilta, että Cambridge Ohjelmalla on saatu huimia tuloksia aikaan
ja niin etsin netistä Cambridgen kotisivut.
Luin innoissani kaikki tyytyväisten asiakkaiden onnistumistarinat,
etsin lähellä toimivan valmentajan yhteystiedot ja soitin hänelle. Puhelimeen vastasi
aivan ihastuttava valmentaja Nina. Sovimme ensimmäisen tapaamisen ja 9. elokuuta 2011
-siitä se elämäntapamuutos sitten alkoi.

Paino alkoi pudota heti hyvällä vauhdilla ja se motivoi jatkamaan.
Ensimmäiset kahdeksan päivää eivät olleet mitään varsinaista juhlaa, mutta kuin salamaniskusta yhdeksäntenä päivänä olo helpottui huomattavasti. Laihdutus muuttui jopa helpoksi :-)

Asetin tavoitteekseni -17kg vuoden 2011 loppuun mennessä ja saavutin sen!!!
Ei voi olla muuta kuin tyytyväinen!! Ja miten tähän päästiin:
Noudatin tunnollisesti eri tasoilla annettuja ohjeita, sain tarvittaessa tukea valmentajaltani ja perheeltäni, olin erittäin motivoitunut, ja koska ilahduin suunnattomasti energisemmästä olotilasta
niin aloin hiljalleen lisäämään myös liikunnan määrää (tosin vasta kun olin jo pudottanut 15 kg).

Painonpudotuksen ansiosta rasvaprosenttini on pienentynyt huimasti ja lihasprosentti puolestaan noussut hyviin lukemiin. Nämä muutokset kyllä huomaa omassa jaksamisessaan.

Nyt olen pysyvä paino-vaiheessa eli ohjelman viimeisessä vaiheessa ja jos paino menee vielä vähän alaspäin niin se saa sen tehdä, mutta mitään välttämätöntä tarvetta en sille enää koe.
Pyrin koostamaan päivittäiset ateriat ohjelman oppeja noudattaen,
kuitenkin herkutteluhetkiäkin välillä sallien. Liikuntaa harrastan säännöllisesti,
kuitenkin edelleen melko vähäisesti, joten siinä olen ajatellut itseäni jatkossa haastaa.

ps. Mieheni käski kirjoittaa, että hänen laskelmiensa mukaan olen laihduttanut noin 11 vuotta ja vasta nyt hän on alkanut nähdä tuloksia. ;)

Lämpimät kiitokset Ninalle ja kotiväelle kannustuksesta!!

Haluan omalla onnistuneella painonpudotuksellani innostaa ja rohkaista muitakin kokeilemaan Cambridge Ohjelmaa -se todellakin toimii!!

Iloisin terveisin Annika J