Olen 34-vuotias ”sinkkuäiti”. Minulla on kaksi ihanaa teini-ikäistä lasta. Loppukesästä 2010 elämässäni koitti se piste, että oli aika ajatella itseäni. Kiireisten ja rankkojen kymmenen vuoden aikana oli painoa kertynyt luvattoman paljon enkä tuntenut oloani kotoisaksi. Lisäksi olo oli tukala jatkuvan närästyksenkin vuoksi. Jouduin syömään närästyslääkkeitä päivittäin. Ylipaino rajoitti myös liikunnan harrastamista. Siskoni vinkkasi minulle Cambridge-ohjelmasta ja Teija – ohjaajasta, jota kehui kannustavaksi. Olin myös kuullut muiden onnistumisista kyseisen ohjelman avulla. Niinpä rohkaistuin soittamaan Teijalle ja pääsin pian aloittamaan ohjelman.

Lähdin aluksi liikkeelle ajatuksena pudottaa joitakin kiloja. Ajattelin kokeilla ohjelmaa ehkä kuukauden verran. Varovasti kerroin ohjaajalleni, että toki haaveilen normaalipainosta, mutta toiveeni taitaa olla turhaa… Mutta  toisin kävi! Painoni putosi viikko viikolta ja upeat tulokset motivoivat jatkamaan.

 Syksyn tullessa luulin, että joudun jättämään painonpudotukseni kesken. Murheekseni minulle tuli tieto 1000 euron veromätkyistä… Sinkkuäidin kukkarolle tämä tuntui olevan vähän liikaa. Mutta en halunnut lopettaa ohjelmaa, sillä halusin todella panostaa omaan hyvinvointiini. Onneksi en lopettanut! Tein järjestelyjä mätkyjen maksamiseksi pienemmissä erissä ja pystyin jatkamaan. Teija kuunteli ja kannusti minua näissäkin vastatuulissa. Ja sisukkuuteni palkittiin ennemmin kuin olisin uskonutkaan!

En olisi koskaan uskonut,  kuinka palkitsevaa laihduttaminen voi olla! Enkä sitä, että oikeasti onnistun! Olen kokeillut muitakin konsteja aikaisemmin, mutta tämä oikeasti toimi kohdallani. Puolessa vuodessa pääsin tavoitteeseeni ja olin melkein kolmekymmentä kiloa kevyempi. Olen siis oikeasti normaalipainoinen jälleen! Olo oli mahtava ja on edelleen! On ollut myös upeaa kuulla hämmästyneiltä ihmisiltä palautetta muutoksestani.

Tällä hetkellä, kesän kynnyksellä, aivan syyhyttää ajatus uusista vaatteista, jotka nyt istuvat päälleni. Vuosi sitten tilanne oli vielä toinen. Olen myös aloittanut juoksukoulun, josta vain haaveilin aiemmin. Olen myös päässyt eroon ikävästä närästyksestä ruokavalion muutoksen ja kevenemiseni myötä. Välillä tuntuu, että ajatus ei ole pysynyt mukana tässä muutoksessa. Vieläkin joskus ihan hätkähdän muuttunutta olemustani peilissä tai valokuvissa. Voin tällä hetkellä sekä henkisesti että fyysisesti paremmin kuin vuosi sitten.  Laihdutuksen päätteeksi vein ohjaajalleni kukkakimpun. Olen niin iloinen onnistumisestani!