Kesäkuussa 2010 kysyin Sinikalta, hänen laihdutuskonstiaan. Hän kertoi Cambridge ohjelmastaan ja kokemuksistaan.
Heti kotiin tultuani netistä katsoin alueen ja valmentajana täälläpäin. Valmentajani  on Merja Åstrand Alavuudelta, soitin ja pyysin ”audienssia” jonka sain vielä samaksi iltapäiväksi. Olen  tähän ikään (62) kokeillut jo jos jonkinlaisia dieettejä, sekä myös jopa muutaman viikon paastojakin. Työterveyshoitajakin on moneen kertaan huomauttanut ylipainosta.Tosin aina olen luullut ettei se niin helppoa vanhemmiten ole ja miltä tuo ihokin näyttää, jos vaikka kuinka kurttuiselta.

Merjan kanssa keskustelun ja punnituksen  jälkeen kotiin tultuani ”korkkasin” ensimmäisen pussini veteen , vähän lämmitin ja join (söin), ihan hyvältä maistui. Ajattelin, että  tästä se lähtee..
Ensin muutaman kuukauden söin vain suolaisia keittoja. Tuntui kuin kaipaisi suolaista, ei makeaa.
Makeaa etenkään karkkia ei missään vaiheessa tehnyt edes mieli. Olin ollut karkinsyöjä, en niinkään pullien.

Päätä särki vähän ensimmäisinä päivinä. Veden juominen oli minulle opettelun aihe, koska en ollut aikaisemmin tottunut juomaan ”ylimääräistä”.  Kuitenkin pienten alkuhankaluuksien jälkeen ohjelma lähti todella hyvin liikkeelle. Söin ateriankorvikkeiden lisäksi silloin tällöin vihreää salaattia.  Tuntui hassulta käydä kaupassakin kun sieltä ei tarvinnut itselle ostaa mitään, joskus juomaksi vaihteeksi vichyvettä. Joskus tosiaan ihmettelin miksi olen täällä.  Sen myös huomasin mökillä puita pinotessa, ja muita ruumiillisia töitä tehdessä, että ei ihan niin jaksanut kuin ennen, mutta viikkojen kuluessa sekin tunne meni ohi.

 Ohjelman jatkuessa olo kuitenkin piristyi huomattavasti ja lenkkeilykin tuntui aivan toisenlaiselle ja lenkin pituus kasvoi. Tein 15-25 km pyöräilylenkkejä. Aamullakin herätessä olen nykyään  paljon pirteämpi. Kaikkein suurimman muutoksen koin kuitenkin vaatteissa, ja ajan myötä vaatekaappi meni kokonaan uusiksi pariinkin kertaan. Kyllä on mukava sovittaa taas 42—40 numeroisia kuteita.

Viikoittaiset käynnit Merjan luona olivat todella tärkeitä sekä kannustavia, koska kieltämättä joskus tuli kuitenkin sellainen olo, että nyt loppuu…. Kuitenkin kun kuuli joltain tutulta ”miten sinä olet laihtunut ja muuttunut eduksesi” ja miten se on rankkaa, niin taas tuli, ”en kyllä lopeta”, sekä myös se kun moni mainitsi, miten jokainen pystyy laihduttamaan, mutta entäs sitten sen jälkeen.
Tosin parhaan kannustuksen olen saanut omalta aviomieheltä, hän sanoi kannustavansa ja hattua nostavansa,,, tuntuu tosi mukavalta.

Nyt puolen vuoden jälkeen paino on hiljalleen vielä pudonnut, vaikka syön suhteellisen normaalia ruokaa Katson kuitenkin tarkemmin kuin ennen mitä syön.. Tosin jos olen lounaalla syönyt ”tuhdimmin” tekee illalla mieli Cambridge ateriaa.
 
Olen nyt myös huomannut sen, että tähän tulee himo, en malta lopettaa. Alun alkaenkaan minulla ei ole ollut mitään tavoitetta, vaan kaikki mitä lähtee on plussaa.Merjan luona käynnit ovat vähän harventuneet, mutta mielestäni tärkeitä kuitenkin, ja antavat motivaatiota lisää. Verenpaine on laskenut ihannetasolle.Tärkeää on myös, että olen oppinut juomaan vettä, vähän joka käänteessä.

Todella ison ruusukimpun ansaitsevat Merja ja Clasu tärkeästä ja kannustavasta työstä.
Kiitos heille muuten minä en olisi nyt Minä!