Laihduttajat

3. Anna-Kaisa Tiikkaja

Olen kohta 39-vuotias viiden lapsen äiti. Olen koko aikuisikäni kamppaillut painoni kanssa. Olen kokeillut monia eri laihdutusmenetelmiä välillä hyvinkin tuloksin. Kuitenkin aina olen palannut samoihin vanhoihin tottumuksiin. Suurimmat ongelmani ovat olleet ruokailun epäsäännöllisyys, harvoin ja paljon kerralla sekä herkuttelu.

Syksyllä 2018 verikokeissa ilmeni kohonneet maksa-arvot. Lisäksi verenpaineeni oli niin korkea, että jouduin aloittamaan verenpainelääkityksen. Kolesteroliarvot olivat korkeat. Olin väsynyt, enkä jaksanut liikkua. Tämä vaikutti totta kai sekä työhön, että kotielämään.

Olin miettinyt Cambridge-ohjelmaa usein aikaisemminkin, sillä tuttavapiirissäni oli muutamia ihmisiä, jotka olivat onnistuneet pudottamaan painoa ohjelmalla ja pitämäänkin saavutetut tulokset. Aina keksin kuitenkin tekosyitä sille, miksi en aloittanut. Joulukuussa 2018 soitin Outille ja kyselin tarkemmin ohjelmasta. Jouluaattona varasin aloitusajan tammikuun 7. päivälle.

Ensimmäisellä käynnillä totuus iski vasten silmiä. Lukemat olivat järkyttäviä, kuvat itsestäni vielä ärkyttävämpiä. Ei muuta kuin pirtelöt matkaan ja opettelemaan uutta elämäntyyliä. Alku oli totta kai vaikea, mutta äkkiä totuin systeemiin. Ja kun tuloksia alkoi tulla, motivoi se tottakai jatkamaan. Tasolta toiselle siirtyminen oli aina mahtavaa, kun sai jotakin uutta lisää ruokavalioon. Nyt syön kolmen tunnin välein, lautasmallin mukaisesti. Aamupalasta, jota aikaisemmin en syönyt ollenkaan, on tullut minulle suorastaan pyhä asia. Viikot kuluivat ja peilistä alkoi näkymään toisenlainen minä. Sain jättää verenpainelääkkeet pois ja olo oli energinen. Keväällä verikokeissa näkyivät normalisoituneet kolesteroliarvot, sekä pudonnut maksa-arvo. Kaapista alkoi löytymään enemmän isoja vaatteita kuin sopivia. Onneksi en ollut heittänyt kaikkia pieneksi käyneitä vaatteita pois.

Minulle on äärimmäisen tärkeää, että olen jollekin ihmiselle tilivelvollinen. Se auttaa minut pitämään itseni ruodussa. Outilta sain mahtavasti tukea ja tsemppiä. Varsinaisia repsahduksia minulle ei ole tullut, mutta olen opetellut myös herkuttelemaan fiksusti, jotta voin sallia niitä itselleni.

Nyt alan olla lähellä tavoitepainoa. Vaikka en ole koskaan ylipainoisena kokenut olevani onneton, niin on se paljon mukavampaa katsoa peilistä normaalipainoista minää. Ja parasta on se, kun kaupasta löytyy sopivia vaatteita, eikä tarvitse pukeutua kaapuihin. Kuitenkin jollakin tapaa niitä omia liikakilojaan on hävennyt.

Aion jatkaa valmentajan luona käymistä myös tavoitteeseen pääsyn jälkeen, jotta uusi elämäntapa pysyy jatkossakin.