Laihduttajat

16. Päivi Peltonen

Mikä sai sinut aloittamaan laihdutuksen?

En itte asias osaa varmasti sanoa mikä se viimenen niitti oli joka sai mut lopulta alottamaan. Sisko oli laihruttanu muutamia vuosia aikaasemmin samaisella menetelmällä, joten tiesin sen toimivan ja olin jo silloon sitä mieltä että se varmaan sopis itellekin. Päätin että sit ku mulla joskus on enemmän rahaa se alottaa niin sit mä alootan (eihän tää mikään ilmainen menetelmä kuitenkaa oo). Sitte ku sain muutama vuosi sitte koulusta valmistumisen myötä enemmän töitä niin otin valmentajaan yhteyttä ja siitä se ajatus sitten lähti.

Millaisena koit Cambridge-laihdutuksen?

Koin menetelmän alusta asti tosi helppona, mikä kyllä yllätti itteniki. Tuotteet on tosi täyttäviä joten nälästä ei oo tarttenu missää laihrutuksen vaihees kärsiä. Päätin heti alussa jättää karkit kokonaan pois koska ne on aina ollu se oma pahe. Nykyään suon itelleni välillä herkutteluhetkiä, mut pirän hyvin huolen siitä ettei homma karkaa lapasesta. Tuotteista oon kokeillu monenlaisia makuja ja löytäny melko helposti ne omat lempparit. Mun mielestä tää tapa on sopinu mulle oikeen hyvin. On ollu myös helppo lisätä liikkumista sitä myötä ku kiloja on enemmän puronnu.

Jos olet laihduttanut aikaisemmin, miten Cambridge laihdutus eroaa aikaisemmista?

En oo laihruttanu koskaan ennen enkä oo kokenut sille tarvetta. Oon aina ollu hyvin sinut mun painon ja omakuvani kans enkä siinäkään vaihees tuntenu oloani jotenki ”liian isoksi” vaikka kyllähä mä sitä olin. 

Mitä hyötyä sinulle on ollut laihdutuksestasi?

Töissä oon huomannu suurimmat vaikutukset. Oon päiväkorissa töissä ja hyvin nopeesti huomasin kuinka jaksoon touhuta lasten kans paremmin enkä enää hionnu ku pieni sika lapsia ulos pukiessa.Ylipäätään jaksaminen on parantunu. Ja liikunnan lisääminen päivittäiseen ja viikottaiseen päivärytmiin on ollu aika normaali eristysaskel laihtuneella ruholla. Ennen vihasin kaikenlaista liikuntaa mut ny ihan mielelläni lähren kävelylle töirenki jälkeen. Mut kaikista ihaninta on ollu vaatekaapin uusiminen! On ollu ihana käyrä shoppailees ku kerranki voi ottaa minkä tahansa vaatteen ja se sopii. Ennen vihasin vaatteiren ostamista ku oli tosi vaikee löytää sopivia saati semmosia jokka näytti kivalta. Eikä enää oo lähestää nii paljo selkäkipuja ku ennen (notkoselän omistaja) eikä iskiaskaa oo enää nii vaivannu (kiitokset tästä vaivasta isseelle). Ja en ny tiiä onko tää kovin hyöryllinen asia mut se mitä eniten silloon orotin laihrutuksen tuloksilta oli ne kaikki törröttävät luut (niinku lantion luut, solisluiren näkyminen tai kylkiluut ku pirättää hengitystä ) Tierän ettei oo iha kaikki muumit laaksos ku tämmöstä asiaa olin orottanu mut vaikkei musta koskaan mitää anorektikkoo saa nii on se kiva ku tuntee omat luunsa eikä vaan läskiä. 

Millä tavalla elämäsi on toisenlaista nyt laihdutuksen jälkeen?

Kyllä se energiataso on vaan kohentunu huomattavasti. Ja vaikka mies on meikälääsestä tykänny silloonki ku kiloja oli se mitä oli (koska silloon tavattiin) niin kyllä ite sanoisin et parisuhrekin on parantunu tavallaan tän laihrutusprojektin myötä. Vaikka miehet ny onki vähä tommosia ettei niiltä välttämättä kehuja saa vaikka kuinka on maha tai takapuoli pienentyny. Ja tosiaan tulee liikuntaa harrastettua. Ennen elin iha neljän seinän sisällä enkä harrastanu eres minkäänlaista hyötyliikuntaa. Mies silloon parisuhteen alussa yritti raahata lenkille vaikkei mua olis yhtää huvittanu mut nykyään mä oon se joka innoissaan on lähös lenkille ja miestä ei jaksa innostaa. Ruokaa ottaes kiinnitän tosi paljo huomiota kuinka paljo laitan mitäki lautaaselle. Ja herkutteluista osaan jo kieltäytyy sillä tierän miltä ne maistuu ja paljonko niissä on kaloreita. Tierän etten niitä tartte.

Tapahtuiko laihdutuksen aikana, sitä ennen tai tai sen jälkeen jotain, jota et osannut odottaa?

Yllätyin kyllä kuinka helpolta koko projekti on tuntunu alusta loppuun. Ja tosiaan orotin kauhulla sitä nälän tunnetta. Mut sitä ei koskaan tapahtunu. Aina on tuntunu et on saanu mahansa täyteen. Ja ku jonku aikaa oli menny nii huomas kuinka mahalaukkuki oli pienentyny ku ei jaksanu syörä enää nii isoja annoksia ku ennen. Vähemmästäki tuli kylläänen olo. Ja omas tapaukses vaikka muutamia repsahruksia tai huonoja ruokavalintoja on matkan varrelle mahtunu, on paino silti tasaasesti laskenu. Välillä vaikka tietoosesti oli tullu syötyä vähä huonommin, näytti valmentajan puntari miinusta.

Omia mietteitä?

Valmentaja on ollu tosi suuri apu koko projektin varrella ja torellaki suosittelen sen hyöryntämistä! Kävin aluksi melkeinpä viikottain muutamien kuukausin ajan ja myöhemminki tarvittaes enkä oo pitänyt ku maksimissaan kolmen viikon välejä käyntien välis. Kannattaa olla rehellinen itelleen ja myöskin valmentajalle, vaan nii pääsee tavotteeseen. Ja mikään ei oo nii hieno tunne ku siihen tavotepainoon pääseminen!  Voin lämpöösesti suositella tätä menetelmää muilleki, oli sitte paljo tai vähä laihrutettavaa ja varsinki jos on yhtää samanlaanen mukavuurenhaluunen sohvaperuna ku mä. Kukaan ei pakota liikkumaan vaan sitä voi lisätä sitte ku itestä siltä tuntuu. Jos jotai itte muuttaisin nii olisin aloottanu jo aikaasemmin!  Se aloottaminen on kaikessa se vaikein osuus mut joskus vaan pitää ottaa itteensä niskasta kiinni ja hypätä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.