Laihduttajat

1. Sari Häkkinen

Olen 55-vuotias neljän aikuisen pojan äiti ja kahden lapsenlapsen mummu. Olen aina liikkunut ja urheillut paljon. Perheessäni kaikki pelasivat jääkiekkoa ja elämä ollut aina aikataulutettua. 40-vuotta täytettyäni olin normaalipainoinen. Mutta sen jälkeen elämäni alkoi muuttua ja terveysongelmat alkoivat. Elokuussa 2005 toiseksi nuorimmainen poikani muutti Hämeenlinnaan jääkiekon perässä.  Viikonloppuisin ja lomalla auton nokka näytti etelän suuntaan. Selkäni alkoi samalla myös oireilemaan pahemmin. 2007 selkäni leikattiin ensimmäisen kerran ja puoli vuotta meni hyvin ja oireet palasivat. 2008 jouduin uudelleen selkäleikkaukseen. Liikkuminen alkoi olla jo hankalaa ja kipulääkkeitä söin tosi paljon. Syksyllä 2008 nuorimmainen poikani muutti isoveljen perässä Hämeenlinnaan. Oma liikkuminen jäi aina vaan vähemmälle. Keväällä 2010 nilkkani murtui tosi pahasti ja selkäni oli taas huonossa kunnossa. Nilkkani jouduttiin leikkaamaan kolme kertaa sen vuoden aikana ja selkäni oireili entistä pahemmin. Olin kolmannen kerran jo jonossa selkäleikkaukseen mutta sitä jouduttiin siirtämään. Liikkuminen oli hankalaa nilkan kivun vuoksi ja selkä meni vain huonompaan kuntoon. Kipulääkkeitä söin aina vaan enemmän. Vihdoin sain nilkkani kuntoutettua ja pääsin selkäleikkaukseen 2012. Oma mielialani oli jo ihan maassa ja en jaksanut enää huolehtia itsestäni ollenkaan.

Keväällä 2014 kuulin Cambridge ohjelmasta ja päätin kokeilla sitä. Kilot lähtivätkin hyvin putoamaan ja sain pudotettua painoa noin 15 kiloa. Mielialakin alkoi nousta.  Keväällä 2015 työpaikkani toimipiste loppui Raahesta ja jouduin lähtemään Ouluun töihin. Työmatkaa kertyi päivän aikana 150 kilometriä ja työpäivät venyivät yli 10 tunnin mittaisiksi. Palasin vanhoihin ruokatottumuksiin ja paino alkoi nousta. Kokeilin useamman kerran lähteä Cambridge ohjelmaan takaisin, mutta laihoin tuloksin. Vuosi 2017 alkoikin sitten shokilla. Mieheni ilmoitti melkein 30 yhteisen vuoden jälkeen haluavansa erota ja elokuussa isäni sairastui syöpään. Kevät 2018 näytti jo valoisammalta, kun uusi shokki tuli. Vanhin poikani joutui vakavaan tapaturmaan toukokuun alussa ja elämä tuntui taas pysähtyvän. Kolme päivää tapaturmasta vielä ystäväni nukkui pois vaikean sairauden murtamana. Tässä kaiken hässäkän keskellä vaihdoin vielä työpaikkaa kesäkuun alussa. Kaikkien näiden vuosien ja tapahtumien jälkeen pudotetut kilot olivat tulleet takaisin.

Syksyllä 2018 rakas ystäväni Sanna voitti vuoden Cambridge laihduttaja kisan. Siitä sain kipinän lähteä uudelleen Cambridge valmennukseen. Sanna onnistui, miksi minä en onnistuisi ja marraskuun lopussa ilmoittauduin Outin valmennukseen. Siitä alkoi uusi elämäni. Halusin näyttää ”entiselle elämälleni” että onnistun. Painoni lähti hyvin putoamaan ja noudatin tarkasti ohjelmaa. Ei ollut vaikea syödä Cambridgen tuotteita ja totutella oikeaan ruokarytmiin ja pikkuhiljaa myös oikeaan ruokavalioon. Keväällä 2019 olin jo melkein tavoitepainossani. Mieliala oli korkealla ja olin tyytyväinen itseeni. Olin oppinut oikean ruokarytmin ja ruokavalion. Painonpudotuksen edetessä sain uudelleen liikunta harrastuksen takaisin. Nyt normaalipainoisena kaikki kivut ja lääkkeet ovat poissa. Talven tasapainoilin ja kävin Outin luona valmennuksessa säännöllisesti enkä jättänyt valmennusta kesken ja noudatin ruokavaliota ja liikuin paljon. Kevättä kohti mentäessä Outi rupesi houkuttelemaan minua vuoden 2020 laihduttaja kisaan. Kesällä viimeiset kilot pois ja valmiina kisaamaan. Kiloja on pudonnut kaikkiaan 32. Tästä on hyvä jatkaa elämää eteenpäin hoikistuneena, terveenä ja iloisella mielellä. Suurella sisulla ja sinnikkyydellä onnistuin. Tietysti tapaamiset jatkuvat Outin luona säännöllisesti myös tästä eteenpäin. Kiitos perheelleni, ystävilleni, Sannalle ja Outille suuresta tuesta ja tsempistä. Suurin kiitos kuuluu kuitenkin minulle itselleni.