Laihduttajat

Harri Saarinen

Oma lähtöpainoni oli 96.6 kg.

Painoni oli 83,6 kg, kymmenen viikon ohjelman jälkeen, nyt jo vähemmän.

Pituuteni 183 cm.

Minä olen 55-vuotias tavallinen suomalainen mies ja olen kärsinyt pienestä ylipainosta vuosikymmenien ajan. Olen aiemminkin yrittänyt pudottaa painoani, joskus ”vishy-dieetillä” ja joskus vähähiilihydraattisella dieetillä. Aina paino on palannut vanhoihin lukemiin, toisinaan jopa hieman ylemmäksi.

Minä olen kärsinyt kohonneesta verenpaineesta jo viisitoista vuotta. Lisäksi minulla on ollut diabetes-lääkitys 2-tyypin diabetekseen hieman toista vuotta. Molemmat asiat ovat painaneet mieltäni pitkään.

Talvella tunsin oloni normaalia väsyneemmäksi ja vaimoni kommentti omasta kohonneesta painosta sai minutkin miettimään asiaa ja keskustelimme asiasta paljon.

Eräänä päivänä talvella 2018 vaimoni kertoi työkaveristaan, joka oli pudottanut painoaan Cambridge Ohjelmalla. Vaimoni mielitteli saman ohjelman aloittamista. Itse tuumasin tuon olevan vain ”naisten hömppää” enkä paneutunut asiaan ennen kuin vaimoni toi ensimmäisen laatikollisen Cambridge pusseja kotiin ja totesi sen alkavan nyt. Kysyin tyhmänä, aloitanko minäkin? Johon sain häneltä kommentin, saat päättää ihan itse! Tuumailin asiaa yhden viikonlopun ajan ja koko dieetti kuulosti hankalalta. Pitäisi käydä valmentajalla, siis vieraan ihmisen luona viikoittain puhumassa laihduttamisesta! Tiesinhän minä, miten laihduttaa, syödään vain vähemmän kuin ennen.

Koin kuitenkin elämän hassuksi ja epäreiluksi tässä tilanteessa, minäkö söisin pihvejä, kun vaimoni söi Cambridge-pusseja. Epäreilua! Kaiken lisäksi olemme sen verran kilpailuhenkisiä, että tiesin meidän molempien saavan paremman tuloksen tästä ohjelmasta tekemällä yhdessä, tsemppaamalla toisiamme ja samalla kisaten, kumpi pudottaa enemmän tms.

Yhden viikonlopun aikana tapahtui paljon. Päätös oli tehty ja olin ilmoittautunut Cambridge Ohjelmaan.  Seuraavana perjantaina sitten minulla oli valmentajani Terhin kanssa ensimmäinen tapaaminen. Kerta kaikkiaan positiivinen, jopa hauska ensitapaaminen. Meillähän huumorinkukka kukkii. Seuraavilla tapaamisilla olimmekin sitten jo vaimoni kanssa pariskuntana.

Ensimmäiset kaksi viikkoa kuurilla oli tiukimmat ja silloin vaadittiin melkoista itsekuria. Täytyi muistaa juoda paljon ja syödä säännöllisesti. Ruokailun säännöllisyys vaati ainakin minulta opettelua. Nälkä ei niinkään vaivannut, oikeastaan tiesi veden juonnin jääneen liian vähäiseksi tai ruokailuvälin venyneen liiaksi, jos tuli nälkä. Muistan muutaman aamun, kun sain käydä ylimääräisen kerran suihkussa koiralenkin jälkeen, oli outo olo? Laihduin niin, että heikotti. Päivä päivältä olotila parani, paino putosi ja tämäkös kannusti jatkamaan.

Erityisen mukavana ja kannustavana olen kokenut paitsi oman vaimon kannustuksen, niin tapaamiset oman valmentajan kanssa. Eihän sinne edes kehtaa mennä punnitukseen yrittämättä noudattaa saatuja ohjeita.

Laihdutusohjelmani puolessa välissä huomasin hieman outoa huimausta ja totesin verenpaineeni laskeneen jo liikaakin, jätin verenpainelääkkeet pois. Samoin totesin veren paastosokerien olevan sen verran alhaiset, että terveydenhoitajani luvalla jätin myös diabeteslääkkeet pois. Seuraan toki tilannetta koko ajan.

Kaiken kaikkiaan olotila tuntuu uskomattoman hyvältä ja virkeältä. Toki kaiken tämän myötä on tullut positiivinen ongelma, vaatteeni ovat liian suuria!

Joku on kysynyt myös rahasta, mitä tämä ohjelma maksaa? Mielestäni kommentti, että huollatammehan autojammekin, niin miksi emme itseämme, sopii tähän. Toisaalta samat rahat on tullut takaisin pienempien ruokaostosten myötä.

Olen kaikin tavoin yrittänyt kannustaa kaikkia asiasta kiinnostuneita ihmisiä tutustumaan ja kokeilemaan Cambridge Ohjelmaa. Jos vain saatuja ohjeita noudattaa, niin tulos on takuuvarma. Ennen kaikkea, kaikki on omasta itsestä kiinni! Tsemppiä matkaan!

 

Terveisin

Harri