Laihduttajat

Terhi Höglund

Kesällä 2014 aloin katsella itseäni tarkemmin. Siihen saakka olin onnistunut välttelemään peilejä ja mieheni huomautuksia, että me molemmat olemme päässeet lihomaan. Harvemmin hänen kommentteihin reagoin, sillä ajattelin, ettei minulla ollut paino lisääntynyt. Toisaalta, kyllä sen myönnän, etten itsestäni kovasti pitänyt. Vaikka mieheni kehui kauniiksi, en itse ollut samaa mieltä. Vartaloa ei tehnyt mieli näyttää, vaan yritin löytää vaatteita missä saisin vatsan piiloon. Itsetunto oli kateissa.

Mutta, valkenihan se totuus sitten minullekin – aika karulla tavalla. Heinäkuussa olimme lomamatkalla perheen kanssa Kreikassa ja lämmintä oli. Bikineissä kuljettiin melkeinpä aamusta iltaan ja eiköhän sitten käynyt niin, että minäkin ikuistuin kaikessa komeudessani filmille. Ihan hirvittävää katsottavaa. Järkytyin suunnattomasti – tuoltako näytin (ennen –kuva). Olin kyllä aavistellut, etten ollut entisissä mitoissani, mutta näytin siltä, kun olisin raskaana. Apua!!! Kotiin palattuamme, juhlimme vielä appivanhempieni 50-vuotishääpäivää. Kun katsoin juhlissa otettuja valokuvia ja päätin, että nyt pitää tehdä jotain.

Sattumalta näin televisiossa ohjelman, missä mainittiin Cambridge taso-ohjelma. Innostuin heti ja googletin lisätietoja. Sivuilta löysin onnistumistarinoita ja luin melkein kaikki jutut. Miten uskomattomia saavutuksia. Olin ihan hämmästynyt. Mieheni oli aiemmin yrittänyt noudattaa toista vastaavanlaista ohjelmaa, tuloksetta. Ja tuolloin itsekin sanoin, että ihan humpuukia koko pussiruoka-dieetit. Ruokavaliota muuttamalla paino lähtee. No, eipä lähtenyt. Minullakaan.

Etsin lähimpänä olevan valmentajan ja päätin mennä Keravalle Teija Huttusen juttusille. Innoissani ryntäsin sinne ilman ajanvarausta, mutta sovimme sitten ensimmäisen tapaamisen 5.8. Ja sitä päätöstä en ole katunut. Kun lähtöpainon luvut 72,7 kg ilmestyivät vaa’an näytölle, meinasin pyörtyä. En ollut koskaan painanut noin paljon (edes ollessani raskaana). Kolme vuotta sitten olin tyytyväinen itseeni ja tuolloin painoin n. 62 kg. Miten ihmeessä näin oli päässyt käymään. Myönnän kyllä, että suuri osa ongelmaa ovat työkiireet ja aterioiden väliin jättäminen. Verensokeria oli helppo nostaa kekseillä ja makeisilla. Iltaisin sitten napostelin viikonlopusta ylijääneitä sipsejä. Ja kyllähän meillä aika useasti käytiin pikaruokaa noutamassa.

Tavoitteena oli 60 kg:n kokonaispano ja se tuntui kaukaiselta haaveelta. Valtava urakka oli edessä, mutta päätin, että nyt oli aika satsata itseeni. Onneksi koko perheeni tuki minua alusta asti ja se olikin tärkeintä. Minulla on rakastava mies ja ihanat lapset, jotka tsemppasivat kaikella sydämellä. Missään vaiheessa en kokenut ohjelmaa vaikeana, päinvastoin. Minulle säännöt sopivat, tässäkin asiassa. Vaikka muu perhe saattoikin syödä herkkuja, minä olin päättänyt, etten sorru.

Ensimmäisen viikon jälkeen (paasto) paino oli pudonnut uskomattomat 5 kg. Valmentajakin oli ihmeissään. Pääasiassahan se oli nestettä, mutta mitä siitä. Joka tapauksessa suunta oli oikea – alaspäin. Siitä sitten seuraavat viikot kävin säännöllisesti Teijan luona. Aina emme edes jutelleet laihduttamisesta, vaan saatoimme höpöttää ihan mistä vain.

Pieni takapakki tuli toisella viikolla, kun ensimmäinen viikon raju pudotus vaati veronsa ja painoa tuli takaisin 1,1 kg. Mutta se ei minua lannistanut, tiesinhän, että olin noudattanut ohjelmaa pilkuntarkasti. Seitsemännellä viikolla pääsin sitten välitavoitteeseeni, pudotusta 10,5 kg (tavoite 10 kg). En millään uskonut, että kaikki sujui niin helposti. Nyt vain voin ajatella, että onneksi halusin muuttaa elintapojani.

Sillä sehän tässä olikin suurin haasteeni. Miten saan prosessoitua aivoihini, että pitää syödä säännöllisesti pieniä aterioita. Eikä vain ajatella, etten syö, kun ei ole nälkä. Ei painon pudottaminen vaikeaa ole ollut, vaan haastavampaa on sen hallinta. Uskon kuitenkin, että minusta on tullut vahvempi - katson tarkemmin mitä suuhuni laitan. Tämä ohjelma on ollut minulle uskomaton kokemus jo senkin takia, että olen jälleen alkanut pitää itsestäni. Ja nyt uskon miestäni, kun hän sanoo minun olevan kaunis. Olen 42-vuotias, tavoitepainossani ja elän elämäni parasta aikaa!!!!

 

Terhi Höglund