Laihduttajat

Liisa Lehtonen

Onnistumistarina Cambridgelle

Olin todella huonokuntoinen ja pahasti ylipainoinen vuosikausia (BMI yli 35 = vaikea lihavuus). Ajattelin etten koskaan tule hoikaksi. Korkea diabetesriski kolkutti takaraivossa. Oloni oli lähellä epätoivoa, koska pudotettavaa painoa oli hirmuisesti. Yritin parantaa oloani satunnaisesti kuntoillen, mitään näkyvää en saanut aikaiseksi. Inhosin olemustani ja erityisesti vaatteiden hankintaa! Unelmoin näyttäväni naiselliselta ja nätiltä.

Vuoden 2012 alussa jotain kuitenkin tapahtui: olin työstänyt laihdutuspäätöstä ja lopulta aloin tekoihin. Olin arvioinut eri laihdutusohjelmia ja paikkakuntani tarjontaan kuului vain sinänsä tehokas mutta hyvin kallis metodi, jota en hinnan ja sen vaatiman kuntosalitreenin takia voinut kuvitellakaan itselleni – en ikimaailmassa olisi näyttänyt itseäni salilla kenellekään!

Cambridge ei omalla kotiseudullani ole tunnettu. Löysin Cambridgen Jari Sillanpäästä kertoneesta lehti-jutusta ja kiinnostuin. Netistä löysin Cambridgen upeat onnistumistarinat ja luin niitä iltakaudet: miten moni iäkkäämpi ja erityisesti miehet olivat onnistuneet! Minulla oli vielä asenne, että ”kyllähän kaksikymppiset tytöt saa kilot äkkiä pois, mutta ei todellakaan tämmöinen nelikymppinen saatikka vanhempi!”

Valmentajaa ei omalla paikkakunnallani ollut, siksi minun piti käydä valmennuksissa Turussa. Olin niin päättänyt laihtua, ja olin valmis ajamaan pidemmällekin, jos tulosta syntyy! Siitä se sitten alkoi, tammikuun alussa 2012, suoraan 1-tasolla eli paastolla. Mielessä myllersi: enkö koskaan enää syö mitään, voiko tämä onnistua, ei kai tämä vaan ole yksi uudenvuodenlupaus muiden joukossa?

Pari ensimmäistä viikkoa vaati päättäväisyyttä, mutta kilot lähtivät vauhdilla. Olen monessa mukana oleva ihminen ja jo alussa jouduin säveltämään ”meriselityksen” ravintolaruokailuihin: ”Olen erityisruokavaliolla, minulle musta kahvi ja vissy kiitos”. Tätä lausetta hymyssä suin latelin useita kertoja erinäisten herkkupöytien ja ruokalistojen äärellä ja nautin Cambridge-patukan. Loppujen lopuksi se ei ollut vaikeaa, sillä tärkeintä ruokailuissa oli hyvä seura, nauru ja hyvät jutut! Olin 4 kuukautta 1-tasolla! Oloni oli energinen ja hyvä.

Toukokuun alussa olin pudottanut 25 kg! Oma pää ei pysynyt laihdutusvauhdissa mukana. Kaupoissa katselin itseäni edelleen peilistä varautuneena, että ”älä sitten suutu itsellesi, kun peilikuva ei ole nätti”. Kerta toisensa jälkeen sain hymyn huulilleni, kun melkein pelästyin hoikkaa peilikuvaani. Vaatevarastot menivät totta kai uusiksi ihanalla tavalla!

Sitten tuli kesä. Valmennukseen tuli pitkä tauko, koska kuvittelin pärjääväni itse ja koska valmentajani lopetti. Aloin ”soveltaa” omia ohjeitani. Luistin usein ruokailuissa epäterveelliseen suuntaan. Olin aloittanut aktiivisen saliharjoittelun koska halusin kiinteytyä ja salitreenin jälkeen oli aina hirmuinen nälkä. Paino alkoi hitaasti mutta varmasti nousta.

Toukokuussa 2013 sain yhteydenoton, kun tuttavani pyysi minulta tietoja Cambridge-ohjelmasta. Hän halusi hoikistua. Silloin päätin, että nyt lähden minäkin mukaan ja opiskelen tämän asian kunnolla ja lopullisesti. Eli auton nokka suuntasi Turkuun! Jälleen Cambridge-ohjelma näytti voimansa: nyt 1+ - 2-tasolla. Olen hyvässä vauhdissa kohti ihannepainoa, opiskelen ylempien tasojen noudattamista ja tähtään 6-tasolle ja pysyvään painonhallintaan. Valmentajan neuvot ja tuki ovat ensiarvoisen tärkeitä. Valmentajasta ei pidä päästää irti liian aikaisin!

Voin vakuuttaa, että Cambridge on muuttanut elämäni. Olen iloinen, energinen ja terve ison perheen äiti. Elämäntapani ovat muuttuneet täysin. Olen esimerkkinä monelle ylipainoiselle, siitä on tultu minulle henkilökohtaisesti kertomaan ja Cambridgesta kyselemään. Se tuntuu hienolta.

Haluan kiittää omaa ihanaa perhettäni ja Cambridge-valmentajia Riitta ja Sanna!

 

Liisa Lehtonen