Laihduttajat

Nina Hietolahti

En ole aina ollut pyöreä, sellainen sopusuhtainen. Nuoruuteeni kuului monenlaista liikuntaa eritoten kilpajuoksu. Ammattikoulun aikaan liikunta jäi kuitenkin vähemmälle ja epäterveellinen ruokavalio astui kuvioihin. Söin vaikka ei edes ollut nälkä, tekemisen puutteessa löysin itseni monesti jääkaapilta. Televisiota katsellessa piti aina olla jotain naposteltavaa - ja sitä tv:tä tulikin katsottua paljon. Pitsoja ja hampurilaisia tuli syötyä jatkuvasti.

Pian liikunta jäi lähes kokonaan pois ja pieninkin matka taittui aina autolla. Olin kuitenkin sinut itseni kanssa, en tuntenut tarvetta laihduttaa - lähimmäisteni vihjailuista huolimatta. Ammattikoulun aikana kiloja oli kertynyt jo aika huomattavasti, elopaino lähenteli  120 kiloa. Verenpaine huiteli melko korkealla jo tuolloin, eikä aikuistyypin diabetes ollut kaukana. Terveydenhoitaja ohjasi käymään ravinto-ohjaajalla. Kävinhän minä siellä kyllä juttelemassa, mutta siihen se jäikin. Muutaman vuoden ajan eivät kilot niinkään häirinneet, vaikka tiedostin liikalihavuuden tuomat mahdolliset sairaudet. Tuona aikana kyllä kokeilin kaikkia mahdollisia laihdutuskuureja, jopa rasvasieppari- kapseleita, kuitenkin jokainen yrityskerta päättyi lohtusyömiseen.

Kuitenkin jossain vaiheessa se oman peilikuvan inho tuli todella voimakkaana, ja lopulta siihen peiliin ei voinut enää katsoa. Kilojen tuoma suru ja itseinho täytti mieleni, en mielelläni enää käynyt paikoissa missä oli paljon muitakin ihmisiä. Sosiaaliset tilanteet olivat vaikeita itsetunnon puuttuessa. En halunnut että kukaan tuijottaa minua, häpesin itseäni, vartaloani.

Vuodenvaihteessa 2010 muistan lukeneeni Cambridgen laihdutusvalmisteista ja tutustuin muiden onnistumistarinoihin. Tuolloin jätin kuitenkin vielä asian hautumaan. Tammikuussa 2011 aloin kuitenkin tutkiskelemaan asiaa vähän enemmän, ja viimein maaliskuussa uskalsin ottaa yhteyttä paikalliseen Cambridge Valmentajaan. Ajattelin tuolloin, että kokeillaan nyt sitten tätäkin. Eka viikko oli kaikkein kauhein, ajattelin etten voi mitenkään selvitä pelkillä pussikeitoilla. Toisin kuitenkin kävi.

Ensimmäisen viikon jälkeen painoa oli pudonnut viisi kiloa, mieli muuttui ja olin onnellinen. Laihduttaminen tuntui pelkästään hyvältä. Elokuussa 2011 olin saavuttanut normaalin painon, olin tyytyväinen itseeni, itsetuntoni palasi – olin onnistunut! Kuudessa kuukaudessa olin laihtunut hurjat 50 kiloa. Suurin tuki tuli läheisiltäni ja valmentajaltani, heidän usko minuun ja oma uskoni onnistumiseeni auttoi tällä matkalla.

Olen onnistunut pitämään painoni kurissa monipuolisen liikunnan ja terveellisen ruokavalion avulla, tietysti välillä myös herkuttelen mutta sitten palaan taas takaisin normaaleihin ruokailutottumuksiini. Cambridgen pariin palasin kuitenkin uudelleen noin kaksi kuukautta toisen lapsen syntymän jälkeen vuonna 2016, raskauden aikaiset kilot piti saada karistettua. Otin yhteyttä valmentajaan ja niin sitä taas mentiin vanhasta muistista. Raskauskilot oli kuukaudessa pudotettu sekä vähän ylimääräistäkin. Tästä matka jatkuu taas terveellisellä ruokavaliolla ja liikunnan ilolla.